Eteläpohjalaisten tulee olla Ruokaprovinssistaan ylpeitä

Etelä-Pohjanmaa on ruokamaakunta, josta eteläpohjalaiset saavat aiheesta olla ylpeitä. Ruokaprovinssi 2030-hankkeessa parhaillaan laadittavaan Ruokaprovinssi-strategiaan haetaan yhteinen ruoka-alan kehittämisen tahtotila ja menestyksen avaimet.

Etelä-Pohjanmaa on eittämättä Suomen ruokamaakunta. Täällä tuotetusta ruuasta kaksi kolmasosaa viedään maakunnasta muualle. Etelä-Pohjanmaalla tuotetaan ruoka noin 15 prosentille suomalaisista.

– Maakuntamme on kolmen kärjessä aina, tarkasteltiin mitä tahansa eri tuotantosuunnista. Etelä-Pohjanmaan vahvuus on ruokaketjun monipuolisuus, alkutuotannosta jatkojalostukseen, sanoo kehittämisasiantuntija Terhi Välisalo Etelä-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaisista.

Numerojen valossa asia on näin, mutta vielä tarvitaan oman maakunnan sisällä nostetta ruokamaakunta-statuksen arvostamisessa ja mahdollisuuksien tunnistamisessa.

– Eteläpohjalaiset ovat ruokaprovinssiheimo. Meillä on valtavan hieno ruokamaakunta, josta meidän pitää osata olla ylpeitä. Kun eteläpohjalaisilta kysytään, mitä erityistä meillä täällä on, saamme ylpeillä Suomen parhaalla ruualla ja suomalaisten ruuan tuottamisella, tunnelmoi Välisalo.

Kriisiajat, korona ja Ukrainan sota, ovat nostaneet kotimaisen ruuan ja erityisesti lähiruuan arvostusta.

– Arvostusta kotimainen ruoka on kuluttajilta saanut jo tätä ennen, siitä osoituksena on vuosikymmenen jatkunut suomalaisten tuotteiden kysynnän kasvu, Välisalo muistuttaa.

Keskiössä on Ruokaprovinssi-strategian laatiminen.

Ruokaprovinssityötä on tehty hankemuodossa kymmenisen vuotta. Nyt käynnissä olevaa kaksivuotista maaseuturahastosta rahoituksen saanutta Ruokaprovinssi 2030-hanketta toteutetaan Maa- ja kotitalousnaisten sekä SeAMKin yhteistyönä.

– Aiemmin Ruokaprovinssi-hankkeissa on keskitytty kuluttajarajapinnan toimintaan, kuten ravintoloiden ja kuluttajien kohtaamiseen. Tämän vuoden loppuun saakka jatkuvassa hankkeessamme toiminnan keskiössä on Ruokaprovinssi-strategian laatiminen. Tavoitteena on sen tukemana edetä maakunnassa 2030-luvulla yhä korkeammalle tasolle elintarviketuotannossa, ketjun jokaisen vaiheen osalta, alkutuotannosta lähtien, kuvaa asiantuntija Elina Huhta SeAMKilta.

Maakunnassa vallitsee vahva yhteinen tahtotila ruokaprovinssiroolin ja elintarviketuotantoketjun vahvistamisesta. Se on kehitystyön onnistumisen edellytys.

– Strategiassa, joka etenee työnimellä ”Ruokaa, rahaa ja onnea”, puhutaan niin laajasta ja kokonaisvaltaisesta kehitystyöstä, että se edellyttää laajaa osallistamisprosessia. Järjestimme 16 työpajaa, joissa ruokaketjun eri toimijoiden edustajat pohtivat, mitä Ruokaprovinssi on ja miten sitä tulee kehittää. Työ jatkuu kaikille avoimien verkkokyselyjen muodossa. Lisäksi joka kuukauden ensimmäinen keksiviikko, kuten me sitä kutsumme, on mahdollista osallistua Ruokaprovinssikahville. Tavoitteemme on kerätä näkemyksiä erittäin laajalta rintamalta ja koota niistä kehittämisen strategia, selvittää Välisalo.

Ruokaprovinssistrategialla haetaan moniulotteista hyötyä koko maakunnalle työpaikkoina, veronmaksajina ja kuluttajia palvelevina toimintoina.

– Ruoka-alan yrityksille on paljon kehittämistoimenpiteitä ja apua tarjolla, mutta monet eivät ole selvillä, mistä mitäkin tukea haetaan. Kehittämistyön koordinointi ja olemassa jo olevien palasten kokoaminen yhteen tehokkaasti ja toimivasti on tarpeen. Tähän työhön toivon mukaan Ruokaprovinssihankkeissa tehtyä työtä jatkossa voidaan käyttää, Huhta sanoo.

Paljon on maakunnassa jo osattu hyödyntää ruokaprovinssiajatusta, mutta kehittämistäkin löytyy. Maakunnan vahvuus tulee tunnistaa ja tunnustaa ja kehittää siitä alan yritystoiminnalle vetovoimainen kohde.

– Nyt raaka-aine lähtee täältä, se jalostetaan muualla ja se palautuu valmiina tuotteena markkinoille, josta kuluttaja täällä sen ostaa. Nykyistä kattavammin pitäisi saada elintarvikeketjun eurot jäämään maakuntaan vahvistamalla ketjua jatkojalostamisen osalta. Ruokabisneksen tulee toimia ja uusia yrityksiä tarvitaan. Ne taas tarvitsevat osaavia tekijöitä, joista on kasvava pula. Siksi on tärkeää, että ruoka-alan koulutus ei maakunnasta katoa, päinvastoin lisääntyy, Huhta sanoo.

– Kasvuhalukkuus on toinen tekijä, jossa on parantamisen varaa. Esimerkiksi suoramyyntiketju REKO on aktiivinen maakunnassa, mutta toiminnan laajentaminen sitä laajemmaksi vaatisi yrittäjiltä investointi- ja kasvuhalukkuutta, Huhta jatkaa.

Ruokaprovinssi-ajatuksen tulee näkyä kaikessa maakunnan toiminnassa.

– Meillä on koottu Maa- ja kotitalousnaisten hallinnoiman Ruokaprovinssi-merkin saaneiden yritysten tuotteista Herkkukassi, joka sopii erinomaisesti yrityslahjaksi. Ruokaprovinssia voi myös esitellä moniaistillisissa ruokaprovinssipuheenvuoroissa, joissa vaikkapa kansainvälisille vieraille kerrotaan suomalaisen ruuan tuottamisesta ja havainnollistetaan esimerkiksi ruuan puhtautta tarjoamalla maistiaisiksi raakaa kananmunaa sisältävää taikinaa. Näin konkretisoidaan puhetta ruuan puhtaudesta, kuvaa Välisalo.

Etusivulla nyt

Luetuimmat