Punkkeihin kohdistuu yhä harhaluuloja, tutkija ihmettelee elävältä polttamista –  "Kaksi puutiaislajia on demonisoitu"

1980-lukulla punkkipelosta ei juuri puhuttu. Sitten punkkien ja borrelioosin yhteys nostatti punkkihysterian.

Näkymättömät pikku tappajat vaanivat viattomia ihmisiä luonnon lisäksi myös kotipihoilla ja puistoissa. Tutkijoiden mukaan punkeista on muutamassa vuosikymmenessä muodostettu eläinkunnan suurin uhka ihmiselle.

– Puutiainen nähdään Suomessa nykyisin kaikkein pahimpana ja hirviömäisimpänä eläimenä, joka aiheuttaa ihmisissä pelkoa ja ahdistusta, historioitsija Otto Latva Turun yliopistosta toteaa.

– Media luo osaltaan punkeista erilaisia uhka- ja kauhukuvia. Suomessa on kuitenkin 1 500 punkkilajia, mutta näistä kaksi puutiaislajia on demonisoitu, etnologi Sanna Lillbroända-Annala Åbo Akademista lisää.

Latva ja Lillbroända-Annala ovat mukana syksyllä 2020 alkaneessa nelivuotisessa Human and Ticks in the Anthropocene (HUTI) -hankkeessa. Siinä tutkitaan ihmisen ja puutiaisten välistä suhdetta Suomessa historian, kulttuurin ja yhteiskunnan näkökulmasta.

Hankkeessa selvitetään muun muassa punkkeihin liittyvää keskustelua ja median roolia siinä 1800-luvulta lähtien.

Latvan mukaan keskustelussa on tapahtunut iso muutos. 1800-luvulla punkkeja ei vielä pelätty. Aleksis Kivi saattoi kirjassaan verrata henkilön juoneen olutta kuin puutiainen verta. Vallalla oli myös uskomus, että jos matkii käkeä liian halveksivasti, henkilö saa puutiaisen korvaansa.

Suhtautuminen muuttui jonkin verran 1800-luvun lopulla, kun puutiaiset yhdistettiin lehmien punatautiin. Ilmiöstä uutisoitiin Suomessakin, mutta lähinnä pohdittiin, voiko karjaa enää viedä punkkien suosimiin paikkoihin.

Punkkien pureman välityksellä leviävä Kumlingen tauti (nykyisin puutiaisaivotulehdus) herätti 1900-luvun puolivälissä jonkin verran huomiota, mutta ongelmaa pidettiin taudin nimen mukaisesti vain yhteen saareen liittyvänä.

Punkkien ajatellaan vaanivan ja saalistavan ihmisiä.

Sanna Lillbroända-Annala

Latvan mukaan punkkikammo alkoi syntyä hiljalleen vasta 1980-luvun alkupuolella, kun ymmärrettiin punkkien yhteys borrelioosin levittämiseen.

– Se sai aikaan hysterian. Kyse ei ollutkaan enää yhdestä pelottavasta taudista saarella, vaan punkeista tuli yleisesti vaarallisia.

Lillbroända-Annalan mukaan punkit ovat toki vaarallisia, mutta niihin kohdistuvat reaktiot ovat silti hämmentäviä.

– Usein kuulee puhuttavan, että punkit ovat ilkeitä meitä kohtaan. Harva eläin tappaa huvikseen, mutta me voimme tappaa punkkeja. Punkkeihin kohdistetaan sadismia. Niitä poltetaan elävältä, ja niistä irrotetaan osia.

Punkit kertovatkin paljon nykyihmisen luontosuhteesta. Ihminen haluaa kontrolloida elinympäristöään, ja rajanveto on tärkeää. Ihminen kokee, että kaupungin pitäisi olla punkkivapaa. Etenkin koti- tai mökkipiha koetaan alueiksi, jonne punkeilla ei ole asiaa.

– Punkkien ajatellaan vaanivan ja saalistavan ihmisiä. Sekin pelottaa, kun ne ovat äänettömiä ja ennen verellä täyttymistä lähes näkymättömiä. Kärpäset, hyttyset ja mehiläiset kuulemme, Lillbroända-Annala tiivistää.

Hänen mukaansa suomalaiset tuntuvat vieraantuneen luonnosta. Helposti unohdetaan, että monet pikkuhyönteiset ovat hyödyllisiä. Ne syövät tuholaisia ja toimivat lintujen ravintona.

– Demonisointilinja näkyy susikeskustelussakin, ja puhutaanhan myös esimerkiksi citykaneista, joiden lisääntyminen koetaan ongelmaksi.

Uhkana nähdään myös peurat. Lillbroända-Annala muistuttaa, että niilläkin on oikeus liikkua. Eläimet joutuvat jo nyt monin paikoin väistymään ihmisten tieltä.

– Hyvä esimerkki tästä ovat moottoriteille rakennetut aidat ja ylikulkusillat eläimille. Niitä rakennettaessa on ajateltu ennen kaikkea ihmistä, jota pitää suojella luonnonvaraisten eläinten kohdistamalta uhalta.

Suomalaisten punkkipelot ja punkkien ympärillä käyty keskustelu on Lillbroända-Annalan mukaan hämmästyttänyt myös kansainvälisiä kollegoja. Esimerkiksi norjalaiset tutkijat ovat asiasta aivan äimänä, koska Norjassa ei vastaavaa ilmene.

– Meidänkin pitäisi oppia elämään sovussa ja kunnioittamaan muita lajeja. Ymmärrän punkkien aiheuttaman terveysuhan, mutta ihminenhän on myös uhka eläimille.

Otto Latvakin korostaa, että puutiaiset ovat olleet keskuudessamme pitkään ja tulevat olemaan tulevaisuudessakin.

Varuillaan punkkien suhteen kannattaa olla ja tehdä punkkitarkastuksia, mutta ihmisten ei pidä niiden takia lopettaa luontoon menemistä.

– Enemmän pitäisi levittää informaatiota, joka lievittää hysteriaa, Latva muistuttaa.

2 064

Vuonna 2020 Suomessa todettiin 2 064 borrelialöydöstä.