Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Helsingin IFK:n Julia Liikala nauttii eniten kovasta pelistä

S-kiekon kautta naisten liigaan siirtynyt Julia Liikala kokee itse pelaamisen ja kiekonhallinnan olevan jääkiekon parasta antia.

Lakeuden nuoret urheilijatähdet

Juttusarjassa esitellään maakunnan nuoria urheilijalupauksia.

Jouppilanvuoren jäähalli kylpee kesäisessä auringonvalossa, mutta S-kiekon kautta Naisten liigaan ja Naisleijoniin nousseen Julia Liikalan ajatukset ovat jääkiekon parissa.

– Ensimmäinen maajoukkueleiri oli jo. Heinäkuun lopulla on toinen, ja MM-kisat Tanskassa sitten elo-syyskuulla. Pari leiriä on vielä ennen niitä, Liikala avaa kesän aikataulua Naisleijonissa.

– Seuran treenejä on vielä toki myös. Jäätreenit loppuivat kesäkuun puolivälissä, että tulee pieni tauko jäältä, mutta muuten harjoitukset jatkuu normaalisti.

Liikala on ollut jääkiekon parissa jo kauan, eikä kiinnostus ole lopahtanut.

– Olin neljävuotias, kun aloitin. Se meni sillä perinteisellä kaavalla, että isoveli pelasi jääkiekkoa. Pyörin siinä sitten hallilla mukana ja halusin itsekin aloittaa. Sitten, kun pääsi kokeilemaan, niin siihen vain tykästyi, Liikala muistaa.

S-kiekossakin pelannut Liikala ei ole kuitenkaan alun alkujaan Seinäjokelaisen jääkiekon kasvatti.

Sitten, kun pääsi kokeilemaan, niin siihen vain tykästyi.

– Tosiaan, Nummelassa aloitin. Nummelan Palloseurassa. Sieltä sitten päädyin S-kiekkoon.

Maajoukkuepiireihin Liikala on myöskin siirtynyt melko nuorena.

– U16-ikäisenä on ollut ensimmäiset maajoukkuetapahtumat mun kohdalla. Niistä alkaen olen sitten ollut siinä mukana, Liikala kertoo.

Omaan pelaamiseen paljon vaikuttava pelipaikka on Liikalan kohdalla ollut yksi tekijä, jonka avulla on määritelty omaa kiinnostusta peliin.

– Nykyään pelaan hyökkääjänä. Joko sentterinä tai laidassa, vähän riippuu, että miten lähdetään ketjuja muodostamaan. Molemmat paikat on itselle mieluisia, Liikala sanoo.

Hyökkääjän rooli ei kuitenkaan aina ole ollut selvä, vaan tuntumaa on haettu myös muilta pelipaikoilta.

– Pienenä halusin olla maalivahti. Pelasin silloin maalissa ja sen jälkeen jonkin aikaa puolustajana. Aika nopeasti se kuitenkin muovautui, että kyllä se on tuo hyökkääjä se oma paikka. Pääsee tekemään paljon maaleja ja olemaan kiekolla, Liikala selventää.

Jääkiekko tarjoaa vauhdikkaana lajina paljon kokemuksia paitsi katsojille ja penkkiurheilijoille, myös pelaajille itselleen.

– Parasta on kyllä nuo itse pelit. Pääsee kokemaan kaikenlaista ja näkemään maailmaa, Liikala nauraa.

– Tottakai myös mukana tulevat kaverit ovat iso osa tätä hommaa.

Lajina jääkiekko on siis monipuolinen ja paljon tarjoava. Hyviltä - ja toki huonommiltakin - kokemuksilta ei siis voi välttyä!