Maitoa juova kansa löysi kasvipohjaiset vaihtoehdot – ympäristövaikutuksia vaikea vertailla

Lehmänmaidon voi huoletta korvata kasvipohjaisilla juomilla, kunhan valitsee vaihtoehdon, josta saa riittävästi vitamiineja ja muita ravintoaineita.

Monen kaupan maitohyllyn vieressä on nykyään lähes yhtä monta hyllymetriä erilaisia maidon kaltaisia kasvipohjaisia tuotteita. On kauraa, soijaa, mantelia ja riisiä, kotimaista, luomua, vitaminoitua, makeutettua, kahviin tarkoitettua ja vaikka mitä.

Syitä kasvimaidon valintaan on vähintään yhtä paljon kuin erilaisia vaihtoehtoja. Maitoallergia tai laktoosi-intoleranssi on yksi syy, mutta moni kokee kasvimaidon muuten vain itselleen paremmin sopivaksi. Toiset ovat huolissaan lehmänmaidon ympäristövaikutuksista tai tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Ja jotkut pitävät kasvimaidon mausta enemmän tai ovat vain uteliaita kokeilemaan uusia asioita.

EU:n elintarvikelainsäädännön mukaan kasvipohjaisten juomien valmistajat eivät saa kutsua tuotteitaan maidoksi, vaan sana on varattu ainoastaan lehmänmaidolle. Siksi tuotepakkauksissa käytetään esimerkiksi nimitystä kaura- tai soijajuoma. Arkikielessä saa kuitenkin vapaasti puhua kauramaidosta ja muista kasvimaidoista, ja siksi niin tehdään myös tässä jutussa.

Suomessa on totuttu siihen, että lehmänmaito on yksi monipuolisen ruokavalion kulmakivistä. Halutessaan sen voi kuitenkin hyvin korvata kasvimaidoilla, sanoo Helsingin yliopiston ravitsemustieteen dosentti Suvi Itkonen.

– Tärkeintä on saada jostain ne ravintoaineet, jotka muuten tulisivat lehmänmaidosta. Niitä ovat erityisesti kalsium, jodi ja D-vitamiini, Itkonen tiivistää.

Lehmänmaidossakaan ei luonnostaan ole D-vitamiinia, mutta Suomessa sitä on lisätty maitotuotteisiin jo parinkymmenen vuoden ajan. D-vitamiinia lisätään kuitenkin myös useimpiin kasvimaitoihin, jolloin ne vastaavat vitamiinipitoisuudeltaan suurin piirtein lehmänmaitoa.

Lapsilla on tärkeä varmistaa vitamiinien ja kivennäisaineiden riittävä saanti.

Suvi Itkonen

Yleensä kasvimaitoihin lisätään myös kalsiumia. Jodin saantiin Itkonen sen sijaan kehottaa kiinnittämään huomiota, koska sitä ei ole kaikissa kasvimaidoissa eivätkä suomalaiset aina saa sitä ravinnostaan riittävästi.

Kasvimaitojen luomuversioihin ei saa lisätä lainkaan vitamiineja tai kivennäisaineita, joten ravitsemuksellisesti ne ovat heikoimpia valintoja. Sen sijaan vitaminoidut kasvimaidot ovat Itkosen mukaan turvallinen vaihtoehto lehmänmaidolle.

Entä kasvimaitojen muu ravintosisältö lehmänmaitoon verrattuna?

– Proteiinia on soijamaidossa suunnilleen saman verran kuin lehmänmaidossa mutta viljapohjaisissa selvästi vähemmän. Yleensä suomalaiset kuitenkin saavat ravinnostaan proteiinia ihan reippaasti, joten se ei sinänsä haittaa, Itkonen toteaa.

Rasvan määrä kasvimaidoissa vaihtelee paljon, eniten rasvaa on kahviin tarkoitetuissa barista-tyyppisissä tuotteissa. Se on kuitenkin lähes kokonaan hyvää tyydyttymätöntä rasvaa toisin kuin lehmänmaidossa, jonka rasva on enimmäkseen tyydyttynyttä. Joihinkin kasvimaitoihin on lisätty myös sokeria, mutta suurin osa on makeuttamattomia.

Kuitua puolestaan on etenkin keväällä uutuutena markkinoille tulleessa ruismaidossa.

– Juomat eivät yleisesti ottaen ole kovin suuri kuidun lähde, mutta jos ruismaitoa juo vaikka litran päivässä, niin siitä saa jo puolet päivittäisestä kuidun tarpeesta. Kaurajuomassa taas on merkittäviä määriä beetaglukaania, joka laskee kolesterolia, Itkonen kertoo.

Kaiken kaikkiaan perusterve aikuinen voi halutessaan huoletta korvata lehmänmaidon vitaminoidulla kasvimaidoilla. Sen sijaan lasten ja ikääntyneiden ruokavalion Itkonen kehottaa suunnittelemaan tarkasti, jos lehmänmaito jää kokonaan pois ja etenkin jos siirrytään täysin vegaaniseen ruokavalioon.

– Lapsilla on tärkeä varmistaa vitamiinien ja kivennäisaineiden riittävä saanti. Ikääntyessä ruokavalion ravitsemuksellinen laatu tulee entistä tärkeämmäksi, ja erityisesti proteiinia pitää saada riittävästi.

Jos kuitenkin kasvimaitoa käyttää esimerkiksi vain kahvissa, niin suosikkinsa voi hyvin valita enempiä miettimättä vaikkapa pelkän maun perusteella.

– Ylipäänsä ei ole ongelma käyttää kasvimaitoja yhtenä osana terveellistä ruokavaliota, Itkonen kiteyttää.

Lista

Erilaisia kasvimaitoja

Kauramaito: Suomessa nykyään ylivoimaisesti suosituin kasvimaito. Paljon erilaisia vaihtoehtoja eri käyttötarkoituksiin, suuri osa kotimaisia. Osa kauramaidoista sisältää gluteenia, osa niistä on gluteenittomia.

Soijamaito: Sisältää enemmän proteiinia kuin muut kasvimaidot. Myydään myös esimerkiksi vaniljan ja suklaan makuisena. Ei sovi soija-allergikoille.

Mantelimaito: Useissa maissa suosituin kasvimaito, mutta Suomessa vähemmän käytetty. Täyteläinen ja hieman pähkinäinen maku. Ei sovi kaikille pähkinäallergikoille.

Riisimaito: Ohut koostumus, mieto ja hieman makea maku. Sopii useimpiin allergiaruokavalioihin. Korkean arseenipitoisuuden takia ei suositella yksinomaisena juomana alle 6-vuotiaille.

Kookosmaito: Juodaan harvoin sellaisenaan, mutta sopii hyvin ruoanlaittoon ja leivontaan. Kaupoissa ei yleensä maitohyllyssä vaan säilykeosastolla. Sisältää enemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin muut kasvimaidot.

Ruismaito: Kasvimaitojen uusin tulokas, tuli Suomen markkinoille keväällä 2022. Sisältää kasvimaidoista eniten kuitua. Sisältää gluteenia, joten ei sovi keliaakikoille.

Ympäristövaikutuksista vaikea sanoa mitään varmaa

Anna Dannenberg / Teemasuomalainen

Kumpi on ympäristön kannalta parempi vaihtoehto, lehmänmaito vai sen kasvipohjaiset korvaajat?

Yksinkertaisen kuuloiseen kysymykseen on yllättävän vaikea löytää luotettavaa vastausta, toteaa erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta. Se johtuu siitä, että erilaisten kasvimaitojen ympäristövaikutuksia on tutkittu tieteellisesti huomattavasti vähemmän kuin lehmänmaidon, eikä tutkimusten tuloksia voi suoraan verrata toisiinsa.

– Kun mietitään, mitkä kaikki asiat pitää ottaa mukaan tuotteen ympäristöjalanjälkilaskentaan, siinä pitää tehdä valtava määrä päätöksiä ja valintoja monella tasolla. Siksi eri tutkimusten tulokset eivät ole keskenään vertailukelpoisia, Katajajuuri tiivistää.

Esimerkiksi soijamaidon hiilijalanjälkeä määritettäessä täytyy miettiä, miten otetaan huomioon maankäytön muutos, jos soijaviljelmiä varten on hakattu trooppisia metsiä. Vastaavasti lehmänmaidon osalta joudutaan pohtimaan muun muassa ruokinnan vaikutusta lehmien märehtimisestä johtuviin metaanipäästöihin.

Lehmänmaidon ympäristöjalanjälki syntyy lähes kokonaan itse maidontuotannosta, kun taas kasvimaidoissa raaka-aineen ympäristövaikutukset ovat yleensä pienempiä mutta prosessoinnin osuudet suhteellisesti suurempia. Siksi olennaista on, onko kasvimaitojen tuotantoprosesseissa käytetty fossiilista vai uusiutuvaa energiaa. Merkitystä on myös esimerkiksi pakkauksilla ja kuljetuksella.

Kaikissa näissä asioissa vaihtelua on paljon, eivätkä eri maissa julkaistujen tutkimusten tulokset siksi välttämättä vastaa Suomen tilannetta, Katajajuuri korostaa.

Lisäksi pitäisi vielä pystyä vertaamaan, kuinka paljon mitäkin tuotetta ihmisen täytyy kuluttaa samojen ravitsemusvaikutusten saavuttamiseksi. Siinäkään suhteessa lehmänmaitoa ja erilaisia kasvijuomia ei voi suoraan rinnastaa toisiinsa.

– Lehmänmaidon ravitsemusarvot ovat aika hyvin tunnettuja ja melko vakioita. Kasvipohjaisten juomien ravitsemusarvoja ei esimerkiksi hivenaineiden osalta tunneta ihan yhtä kattavasti, ja niissä on myös paljon variaatiota, Katajajuuri sanoo.

Siksi ympäristövaikutukset voidaan haluttaessa saada näyttämään suuntaan tai toiseen varsin erilaisilta pelkästään sillä, millainen kasvimaito valitaan lehmänmaidon verrokiksi.

Yleisesti ottaen kasvipohjainen ruokavalio on Katajajuuren mukaan ympäristön kannalta hyvä valinta. Aihepiirin uusimpien tieteellisten julkaisujen pohjalta hän arvioi, että myös kasvipohjaisten juomien ympäristövaikutukset olisivat useimmiten pienempiä kuin lehmänmaidon, mutta poikkeuksiakin voi olla.

Hän kuitenkin painottaa, että erilaisten ruokatuotteiden ympäristöjalanjäljistä kaivattaisiin selkeämpiä, yhdenmukaisiin menetelmiin perustuvia ja Suomen olosuhteissa tehtyjä tuoreita laskelmia. Siksi Luonnonvarakeskuksessakin edistetään parhaillaan ruoan ympäristövaikutuksiin liittyvien laskentamenetelmien yhdenmukaistamista.

– On tärkeää tiedostaa, ettei eri tutkimuksissa tuotettuja arvioita hiilijalanjäljistä ja muista ympäristövaikutuksista voi noin vain verrata keskenään, Katajajuuri summaa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat