Tutkimustyö on lomaa varsinaisesta kirjoittamisesta

Kirsti Manninen kirjoittaa joka päivä jotain. Uusi romaanisarja näkee päivänvalon huhtikuussa.

Kirsti Manninen on kirjoittanut sekä omalla nimellään että kirjailijanimellä Enni Mustonen toistasataa teosta. Kirjojen myynti on ylittänyt miljoonan rajan jo pari vuotta sitten. Manninen vastaa puhelimeen kotonaan Mäntsälän Jokelanseudun kylässä. Kesä on kulunut leppoisasti välillä kesäkahvila Hedda Noorassa työvuorossa olevien lastenlasten apuna, mutta pääasiassa tulevan kirjasarjan taustatutkimustyötä tehden.

– Kirjoittamisesta en pidä lomaa koskaan, Manninen naurahtaa.

Kymmenosainen Syrjästäkatsojan tarinoita -kirjasarja on pitänyt Kirsti Mannisen kiireisenä viimeiset kymmenen vuotta. Sarja lähtee liikkeelle 1800-luvun viimeiseltä vuosikymmeneltä, jossa vasta 13-vuotias alavutelainen Ida Eriksson jää orvoksi ja joutuu aloittamaan työnteon paimentyttönä. Vuosikymmenet kuljettavat Idaa muun muassa säveltäjä Sibeliuksen lastenpiiasta taiteilija Edelfeltin emännöitsijäksi. Kirjasarjassa seurataan Idan lisäksi hänen tyttärensä Kirstin ja tämän tyttären Vienan elämänvaiheita aina 1960-luvulle saakka. Nyt kirjasarja on tullut päätökseen ja on aika päästää irti.

– Kyllähän sarjan päähenkilöitä tulee ikävä, mutta uuden kirjan myötä ikävä kyllä helpottaa. Minulla on uusi kirja tekeillä ja ajatukset askaroivat jo siinä. Vaikka Syrjästäkatsojien naiset tuntuvat kuin omilta sukulaisilta, uskon, että he pärjäävät jo hyvin omillansa, Manninen pohtii hyväntuulisena.

Pitkän kirjasarjan valmiiksi saaminen herättää ristiriitaisiakin tunteita.

– Se tuntuu samalta kuin pitkän matkan päättäminen - on hauska päästä lopultakin perille mutta samalla haikeaa, kun matka on päättynyt.

Minulla on uusi kirja tekeillä ja ajatukset askaroivat jo siinä.

Kirsti Manninen perusti kälynsä kanssa 30 vuotta sitten Mäntsälän Nummisiin Nordenskiöld-museona toimivan Alikartanon vanhaan päärakennukseen museokahvila Hedda Nooran, joka on omistettu löytöretkeilijä A.E.Nordenskiöldin isoäidille Hedvig Eleonora Lilliehöökille. Hedvig Eleonooraan liittyy myös Kirsti Mannisen monikymmenvuotinen haave, joka on nyt toteutumassa.

– Pääsen kertomaan Hedda Nooran tarinan kolmiosaisessa kirjasarjassa, Manninen paljastaa. Tarina alkaa 1700-luvulta ja jatkuu 1800-luvulle saakka, hän jatkaa.

Kirjailija Manninen on tutkinut uuden kirjasarjan aihetta laajasti ja tuntee sen hyvin. Hedvig Eleonoraa hän kiittelee tutkijalle helpoksi kohteeksi.

– Hänellä on ollut vilkas kirjeenvaihto ja kirjeitä on säilynyt paljon. Olen kuullut kirjeissä Hedda Nooran oman äänen. Hän oli hyvin fiksu ja järkevä, juureva ja lämmin ihminen. Hänen tarinansa on aika kertoa nyt.

Trilogian ensimmäinen osa tulee painosta ensi vuoden huhtikuussa.

Päättyneellä näytäntökaudella Seinäjoen kaupunginteatterissa on esitetty Kirsti Mannisen Järjen ja tunteen tarinoita -romaanisarjaan perustuvaa Järjen ja tunteen tyttäret -näytelmää. Kirjasarja on ilmestynyt vuosina 2004-2007 ja se kuvaa kahden naisen, Hilma Maria Perämäen ja Anna Sofia Ahlstedin, rinnakkaisia kohtaloita sääty-yhteiskunnan, naisasian, sortovuosien ja itsenäistymisen Suomessa. Kirsti Manninen kävi katsomassa näytelmän isiensä mailla ja piti näkemästään.

– Kävin katsomassa esityksen yleisöensi-illassa ja nautin valtavasti. Teatteri on siitä ihmeellinen asia, että samakin teksti muuttuu eri ohjaajien ja näyttelijöiden tulkitsemana aina omanlaisekseen - tämä oli todella pohjalainen tulkinta, täynnä vauhtia ja dramatiikkaa!

Kirsti Mannisen kevääseen ja alkukesään sattui kaksi surullista menetystä. Ensin kuoli hänen setänsä Jaakko Aukia ja sitten hänen ensimmäinen miehensä ja lastensa isä Pekka Manninen.

– Jaakko-setää oli koko suku saattamassa haudan lepoon. Hän oli lämmin ja sukurakas ihminen, jonka kanssa puhuimme pitkiä puheluita. Erostamme huolimatta myös Pekka oli läheinen ystävä. Hänet haudattiin kesäkuun alkupäivinä, Kirsti Manninen kertoo.

Kirsti Manninen on erittäin perhekeskeinen ihminen. Biologisten tai nykyisen puolison kautta saatujen lasten ja lastenlasten välille hän ei tee eroa.

– Lastenlapsia on yhteensä 22. Omia niistä on 14, miehen kautta saatuja kuusi ja lisäksi bonuslapsenlapsia kaksi.

Manninen iloitsee, että neljä Suomessa asuvista lapsista asuu aivan lähellä. Kesällä ollaan paljon yhdessä.

– Kesässä on parasta se, että sisällä ja ulkona olemisen raja häviää. Meillä on täällä tapana kokoontua kesäiltaisin oman suvun ja naapurien kanssa istumaan iltaa kaikessa rauhassa meidän tenniskentän ja rantasaunan ääreen nauttimaan kesäillan lämmöstä.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat