Arkiliikunnan puute näkyy koululiikunnassa

Kaksi vuosikymmentä liikunnanopettajana toiminut Tommy Koponen toivoo, että elinikäinen liikuntaharrastus syttyisi koulussa

Seinäjokelainen liikunnanopettaja Tommy Koponen on saanut seurata koululiikunnan kehitystä aitiopaikalta kahden vuosikymmenen ajan. Koponen valmistui Jyväskylän liikuntatieteellisestä ja tuli töihin Seinäjoen Yhteiskouluun vuonna 2000.

– Siitä lähtien olen yhtäjaksoisesti opettanut yläluokkien oppilaita eli nyt lähtee käyntiin 22.s vuosi. Pitkä siivu on jo takana, Koponen juttelee.

Koponen on opettajana huolissaan erityisesti arkiliikunnan määrän vähentymisestä. Se näkyy myös koulujen liikuntatunneilla. Aiemmin koulumatkojen taittaminen polkupyörällä oli varsin tavanomainen tapa, kuten myös monet muut arkiliikunnan muodot. Ne ovat nyt valitettavan usein jääneet pois.

– Mopon käyttöiän saavuttaminen näkyy selvästi meillä liikuntatunneilla. Siihen ikään saakka muutos aiempaan ei ole niin selkeä. Mopojen ja mopoautojen määrä on noussut paljon ja se vähentää arkista liikkumista. Lisäksi liikkuminen on sähköistynyt.

Koponen viittaa liikkumisen sähköistymisellä myös viime aikoina paljon käyttöön tulleisiin sähköpotkulautoihin.

– Kotoa ei enää välttämättä patistella edes koulumatkojen liikkumiseen. Kun käytössä on ajoneuvoja, joilla voi liikkua ilman minkäänlaista ruumiillista rasitusta, niin trendi on selvä. Liikkuminen vähenee koko ajan ja määrät ovat todella pieniä.

Koponen nostaa esiin nuoria passivoittavana tekijänä myös nykyisen kännykkäkulttuurin. Puhelimen ääressä vietetään paljon aikaa.

– Se on maailmanlaajuinen ilmiö ja tuntuu, että näistä asioista puhuminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Sähköisten laitteiden määrä kuitenkin vain kasvaa kokoa ajan.

Koulujen liikuntatuntien määrässä ei Koposen työuran aikana ole tapahtunut kovin suurta muutosta.

– Kokonaisuus on aika samanlainen. Valinnaisten osalta tilanne on elänyt enemmän ja niiden määrä on hieman vähentynyt.

Koposen opettamilla luokilla 7-9 pakollisten liikuntatuntien määrä on kaksi tuntia viikossa. Kehitystä on myös toiseen suuntaan.

– Muutama vuosi sitten tuli uudistus, jossa esimerkiksi meidän kouluun tuli seitsemännelle luokalle yksi tunti viikossa lisää eli heillä on nykyisin liikuntaa kaksi kertaa viikossa.

Seinäjoella ja Nurmossa on yläkoulussa myös liikuntaluokka. Se tarkoittaa neljää oppituntia viikossa.

Negatiivinen kehitys näkyy erityisesti cooperin testissä, joka on jo vuosikymmenet toiminut koululaisten kunnon ja myös varusmiesten kunnon mittarina.

– Keskiarvot ovat pudonneet vähintään ratakierroksen eli 400 metrin verran. Meillä aiemmin pojista vähintään tuplamäärä juoksi yli 3000 metriä. Minulla oli aiemmin ohjenuorana, että vähintään 2000 metriä pitäisi päästä. Kymmenkunta vuotta sitten jo jouduin siitä ajatuksesta luopumaan.

Salibandyseura Seinäjoen Peliveljien perustajana, pelaajana ja mestarivalmentajana tunnettu Koponen nostaa urheiluseuratyön merkityksen suureksi.

– Ohjatun liikunnan piirissä olevilla lähtökohdat ovat hyvät.

Koulujen ulkoliikuntapaikat välituntiliikunnan mahdollistajana on tärkeä.

– Välituntiliikuntaan on myös valtakunnallisia panostuksia ja sen aktivointi on tärkeää.

Koponen näkee koulujen liikuntatuntien tärkeimpänä tehtävänä pyrkimyksen elinikäisen liikuntaharrastuksen sytyttämiseen.

– Siksi käymme läpi lukuvuosien aikana eri lajeja, että oma kiinnostuksen kohde löytyisi. Olemme liikuntapuolen opetuksessa tunnistaneet liikkumisen selkeän vähentymisen. Koululiikunnan ja harrastusliikunnan turvaaminen on tärkeä yhteiskunnan kannalta, sillä liikkuminen on iso tekijä työkyvyn ylläpitämisessä, Koponen korostaa.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat