Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Onnistunut sato antaisi toivoa maatalouden yhä jatkuvaan ahdinkoon

Kuten jokaisena syyskesänä sadonkorjuu on alkanut tänäkin vuonna, vallitsevasta epävarmuuden tilanteesta huolimatta. Maatalousyrittäjä ei voi pysähtyä odottamaan parempia aikoja, vaan toiminta on pidettävä käynnissä, seuraavaa satokautta suunnitellen.

Lapuan Tiistenjoella Sipilän tilaa sen yhdentenätoista isäntänä viljelevä Johannes Sipilä, 30, katsoo maatalouden kriisitilanteen jatkuessa huolestuneena tulevaisuuteen. Nyt ajatukset ovat alkavassa sadonkorjuussa, jonka osalta näkymät ovat varovaisen optimistiset. Sipilän tilan tuotantosuuntana on kasvinviljely, pääpaino on siemenperunan viljelyssä. Lisäksi viljellään viljaa ja kuminaa.

– Maataloudessa mikään ei ole varmaa, ennen kuin sato on laarissa. Tämän vuoden sadon osalta odotukset ovat kuitenkin hyvät sekä omalla tilalla että yleisesti. Nyt jos koskaan tarvitaan hyvä satovaste, kun kannattavuuden uhkana on hintakriisi ja yhä jatkuva tuotantokustannusten nousu. Monilla tiloilla on seuraavan satokauden tuotantopanosten hankinnan ohessa lyhennettävänä investointien velkoja. Jos sato jää tässä tilanteessa heikoksi, on edessä totiset paikat. Kädestä suuhun eläminen on lopun alkua, Sipilä pohtii.

Maatalouden kriisi kiteytyy epätasa-arvoiseen tulojen jakautumiseen ruokaketjussa kaupan, teollisuuden ja tuottajan kesken. Kauppa hallitsee hintapolitiikkaa ja paine sen suuntaan hintapolitiikan muuttamiseksi on ollut kova, mutta ei vielä riittävä.

– Otsikoissa on tuotu esiin, että tuottajahinta on noussut. Mutta se jätetään sanomatta, että se ei ole noussut riittävästi, jotta tuotantokustannusten nousu sillä katettaisiin. Kauppa on kaunopuheisesti kertonut nostaneensa hintoja, mutta vaikutus on riittämätön. Reiluus puuttuu kaupan toiminnasta, lataa Sipilä.

Ministeri Antti Kurvinen on väläytellyt puuttumista hinnoittelupolitiikkaan lainsäädännön keinoin.

– Uskon, että vain se on riittävän tehokas keino asioiden muuttamiseen. Tässä on nähty, että muutosta ei muuten saada aikaan, arvioi Sipilä.

Jaksaminen on lujilla.

Nuori maatalousyrittäjä on seurannut maatalouden kärjistyvää ahdinkoa kentällä. Sipilä toimii maataloustuottajien etujärjestössä MTK:ssa aktiivisesti paikallistasolla ja johtaa Lapuan Maaseutunuoria.

– Lähestyvien eduskuntavaalien alla toivon, että yhteiskunnallisessa keskustelussa päästään sadonkorjuukiireiden jälkeen nostamaan maatalouden kriisitilanne esiin. Maaseutunuoret mielellään avaavat tilannetta poliitikoille.

Edunvalvontajärjestössä toimiminen on Sipilälle tapa vaikuttaa mutta myös tärkeä vertaistuen paikka.

– Maaseutunuorten toiminta on henkireikä minulle. Saa puhua luvan kanssa traktoreista! Siinä porukassa saa vertaistukea samanhenkisten kanssa käytyjen keskustelujen kautta. Jaksamista tukee usko omaan tekemiseen ja usko siihen, että omaa alaa tarvitaan, hän miettii.

Nuorilla yrittäjillä olisi intoa investoida ja kehittää toimintaa, mutta talouden realiteetit eivät tätä tue. Jokainen epävarmuuden vuosi on liikaa.

– Maatalous on elämäntapa, mutta se on yritystoimintaa. Tilanpitoa ei voi velaksi tehdä, toiminnan on oltava tuottavaa. Teollisuus kannustaa laajentamaan ja lisäämään tuotantoa, mutta riski on liian suuri. Tässä jää vielä pää vetävän käteen, toteaa Sipilä.

Kun julkisuudessa maatalous esitetään jatkuvasti negatiivisessa valossa, useimmiten asiaa tuntemattomien taholta, maatalousyrittäjien harteille kasautuu taloudellisen taakan lisäksi henkistä pahoinvointia.

Haaste on saada todenmukainen tieto esille medioissa.

– Jaksaminen on lujilla. Vastakkainasettelu maatalouden ja ympäristötoimijoiden kesken on voimakasta. Kuitenkin maatalous perustuu maan ja ympäristön hyvinvointiin ja se tuottaa suomalaisille puhdasta eettisesti tuotettua ruokaa tiukkojen ympäristösäännösten rajoissa. Uskon, että monet ovat valmiita myös maksamaan vähän enemmän maailman puhtaimmasta ruuasta, pohtii Sipilä.

Kotimaisen ruuan eettisyys ja puhtaus eivät ole korulauseita, vaan niiden takana on tosiasiat.

– Tuntuu käsittämättömältä, että marketin hyllyllä myydään vierekkäin suomalaista ja ulkolaista lihaa, kun tietää, että se ulkolainen lihatuote on valmistettu Suomessa kielletyllä tavalla. Saksassa jokaiselta sialta on leikattu saparo pois. Suomessa saparoiden leikkaaminen on lailla kielletty. Ja silti lihatuotteet kilpailevat samasta markkinasta. Kuluttaja voi vaikuttaa valitsemalla kotimaisen suoraa jalostajalta tulevan tuotteen, ulkolaisten tai halpuutettujen vaihtoehtojen sijaan, havainnollistaa Sipilä.

Suomalainen ruoka ja sen tuottaja kaipaa ennen muuta hyväksyntää.

– Sen saavuttamiseksi tärkeintä olisi päästä tuomaan esille tuottajan näkemys, ilman negatiivisia lähtöoletuksia tai maaseudun romantisointia. Eihän ruokaa tuoteta tänä päivänä 1950-luvun tyyliin, heinää latoon hevosella ajaen. Maatalouden suuri haaste on saada todenmukainen tieto esille medioissa. Monet tuottajat tekevät sitä työtä omilla some-kanavillaan, välittäen oikeaa kuvaa maatilan elämästä, Sipilä korostaa.