"Siirtymät sohvalta jääkaapille tuskin tuottavat toivottuja vasteita..." – Liikkumisen suositusten mittausta halutaan kehittää

Nykyiset liikkumisen suositukset pohjautuvat kyselytutkimuksiin.

Suositusten toteutumisen selvittämisessä on kuitenkin kallistuttu liikemittarein tehtäviin tutkimuksiin, UKK-instituutin tiedotteessa kerrotaan.

Liikemittarit tarjoavat kyselyjä tarkempaa tietoa liikkumisesta, mutta tiedon käytölle ei ole vielä tiedekentällä yhdessä sovittuja tapoja.

UKK-instituutti korostaa kuntotason määrittelyn merkitystä ja esittää mittausten analysointiin kuuden minuutin liukuvaa keskiarvoa.

Mittareiden avulla on kertynyt uutta tietoa siitä, että aikaisemmin yksittäisessä liikkumisjaksossa käytetty minimikesto 10 minuuttia ei ole mitenkään perusteltu. Niinpä liikkumisen suosituksista poistui aiemmin käytetty 10 minuutin minimivaatimus liikunnalle, instituutin tiedotteessa kerrotaan.

UKK-instituutin tutkija Henri Vähä-Ypyän tutkimuksessa oli mukana 1 645 iältään 20–64-vuotiasta suomalaista, joilla oli viikon ajan lantiolla pidettävä liikemittari.

– Lyhyesti tuossa on kyse siitä, kuinka mitata liikkumisen suosituksen täyttyminen. Suositus pohjautuu enemmän kysyttyyn dataan, mutta nykyisin mittauksissa käytetään pääasiassa liikemittareita, sanoo Henri Vähä-Ypyä tiedotteeessa.

Tutkimuksessa todettiin, että pelkästään kyselyjen käyttäminen määritettäessä liikkumisen suositusten täyttymistä ei enää toimi.

– Kyselyyn vastaajien pitäisi summata kaikki sekunninkin kestoinen liikkuminen koko viikolta yhteen ja vielä eri rasitustasoissa: kevyt, reipas ja rasittava. Tämä lienee mahdotonta, kiteyttää UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari tiedotteessa.

Vasankarin mukaan liikkumisen suositusten määrittelyssä on mittaamisen kannalta ongelmallista myös se, otetaanko yksilön kunto ennalta huomioon vai ei. Yksinkertaistettuna: parempikuntoiset täyttävät suositukset helpommin kuin huonokuntoiset.

– Jos henkilön oma kuntotaso otetaan myös huomioon, tilanne kääntyy päinvastoin. Silloin eivät hyväkuntoiset täytäkään suositusta todennäköisemmin, vaan heikomman kuntotason omaavien kunnon huomioiva liikkumisen määrä on suurempaa kuin hyväkuntoisten, korostaa Vasankari tiedotteessa.

Liikkumisen fysiologisten vasteiden vaatima aika halutaankin mukaan analyyseihin.

– Mikäli jokainen lyhytkin mitattu liikahdus lasketaan, niin käytännössä kaikki suomalaiset täyttävät vaatimuksen vähintään 150 minuutin viikoittaisesta liikkumisesta. Lyhyet siirtymät sohvalta jääkaapille tuskin tuottavat toivottuja vasteita hengitys- ja verenkiertoelimistölle, Vähä-Ypyä havainnollistaa.

Kun liikemittarin data-analyysissa huomioidaan fysiologisten vasteiden vaatimat ajat liikkumiselle, tippuu 150 minuutin viikoittaisen liikkumisen määrän saavuttavien määrä huomattavasti.

– Kysyttyyn dataan verrattuna mitatun datan analysointi kuuden minuutin liukuvaa keskiarvoa käyttäen näyttäisi toimivan parhaiten, valottaa Vähä-Ypyä tiedotteessa.