Suomalaisella kotisohvalla syntyi biisi, joka on sittemmin striimannut kymmeniä miljoonia – tällaista on kotimainen musiikkivienti juuri nyt

Musiikki: Suomesta viedään ulkomaille nyt paitsi yhtyeitä, myös lauluja ja lauluntekijöitä.

310 000 000. Tuo on lukema, joka merkitsee Spotifyssa suosituimman suomalaiskappaleen kuuntelijamäärää.

Onko se The Rasmuksen biisi? Ei. Tai edes Himiä tai Hanoi Rocksia? Ehei. Kappale on kirjattu Robin Schultzin ja Erika Sirolan nimiin ja on nimeltään Speechless. Heistä Erika Sirola on suomalainen laulaja.

Samalla Listalla viidentenä löytyy parivaljakko Janji & Johnning kappaleella Heroes Tonight. Sitä on soitettu muun muassa kikkailuvideoilla, joissa esiintyy maailman parhaisiin jalkapalloilijoihin lukeutuva Lionel Messi. Janji on yhtä kuin Jani Oikarinen Helsingistä. Itse tietokoneella tehtävän musiikinteon opetellut Oikarinen tuotti taustat valmiiksi noin kahdessa vuorokaudessa, laittoi sen ruotsalaisartisti Johnningille laulettavaksi ja loppu on historiaa.

– Olin aloittanut musan teon vain kaksi vuotta ennen Heroes Tonightin julkaisua. Eli en todellakaan osannut odottaa yhtään mitään. Kaikki julkaisut perustuivat muutenkin silloin vaan siihen, että tekee biisin ja laittaa vaan ulos niin pian kuin mahdollista, Oikarinen muistelee.

Volyymi on ollut sittemmin hurjaa luokkaa.

– En oikein osaa sanoa missä kaikkialla kappale on soinut. Ainakin miljoonissa eri videoissa. Yhdysvalloissa ilmeisesti urheilutapahtumissa, mutta ei ole tästä mitään täysin varmaa dataa että onko se soinut tapahtumissa vai ei. Toki ainakin rannoilla ja baareissa ympäri maailmaa.

Oikarisen lisäksi tunnettuihin suomalaisnimiiin kuuluu The Crash-yhtyeessä vaikuttanut Teemu Brunila, joka on sittemmin tehnyt uraa päätoimisena biisintekijänä. Takaisin Turkuun Los Angelesista palannut Brunila on ollut kirjoittamassa musiikkia muun muassa Kylie Minoguelle.

Teemu Brunila on ollut tekemässä Kylie Minoguelle muun muassa tätä kappaletta

Oikarinen käy esimerkiksi siitä, miten suomalainen musiikkibisnes on muuttunut. Enää ei odoteta sitä, että tuo tai tämä bändi lyö itsensä läpi ulkomailla.

– Bändimeininki on yksi kaistale markkinoita, mutta sitten on esimerkiksi porukka suomalaisia laulunkirjoittajia, jotka pitävät majaansa Los Angelesissa ja tekevät sieltä käsin biisejä sinne tänne. Heitä kaikkia me pyrimme auttamaan, sanoo musiikin kansainvälistymiseen keskittyvän Music Finlandin vientipäällikkö Niko Kangas.

Alan kehittyessä sillä on alkanut olla luonnollisesti myös koko ajan suurempaa taloudellista vaikutusta. Kangas arvioi, että musiikkialan taloudellinen arvo on Suomessakin tällä hetkellä noin miljardi euroa.

– Korona kuitenkin alensi arvoa reippaasti, eli vuonna 2020 suomalaisen musiikkialan taloudellinen arvo oli noin 780 miljoonaa euroa. Vuoden 2021 luku tullaan julkaisemaan syyskuun aikana, se asettuu jonnekin vuoden 2019 ja 2020 luvun väliin, kommentoi tutkimus- ja kehitysjohtaja Merja Hottinen Music Finlandista.

– Silti kaikki on niin suhteellista. Olimme mukana eräässä konferenssissa, jossa oli tällaista toimialojen vertailuakin. Mieleen on jäänyt keskustelu tyyppien kanssa, jotka työskentelevät autopesula-alalla. Liikevaihtoja vertailtaessa havaitsimme, että siinä puhutaan kymmenen kertaa musiikkialaa suuremmasta bisneksestä, Niko Kangas nauraa.

Toisaalla Suomessa omaa työtään tekee päivästä ja vuodesta toiseen Astia-studion yrittäjä, äänittäjä ja tuottaja Anssi Kippo, joka on auttanut lähietäisyydeltä muun muassa Children of Bodomia nousemaan kansainväliseksi myyntivaltiksi. Kippo on luonut nahkansa pitkälti heavy-miehenä, mutta tähdentää tekevänsä aivan kaikenlaista musiikkia.

Hän sanoo, että musiikkibisneksen muutoksesta huolimatta yhden asian täytyy edelleen pitää kutinsa.

– Näissä hommissa sen kaikkein tärkeimmän, eli musiikin ja biisien pitää olla kunnossa. Jos musa ei ole kunnossa, silloin on turha lähteä markkinoimaankaan, Kippo tähdentää.

Pitkän linjan äänittäjä ja tuottaja kehottaa nousukiidossa olevaa yhtyettä miettimään myös tarkasti sitä, millaisen levy-yhtiön tai kustantajan kanssa tekee sopimuksen.

– Bändillä voi olla valtavasti potentiaalia, mutta tehdessään diilin suuren levy-yhtiön kanssa, voi yhtiön panostus olla yllättävän pientä. Isot yhtiöt harvemmin panostavat tuntemattomampiin bändeihin. On huomattavasti fiksumpaa solmia sopimus pienemmän levy-yhtiön kanssa, joka on valmis tekemään töitä, jotta bändi ja albumi saadaan puskettua suuren yleisön tietoisuuteen.

Kippo ottaa esimerkin suomalaisesta Serpico-yhtyeestä, joka teki pitkäsoittolevynsä italialaiselle Rockshots Recordsille. Hän arvioi, että suurelle yleisölle vielä tuntemattomampi nimi saattoi tehdä hyvinkin järkevästi tehdessään sopimuksen hieman pienemmän toimijan kanssa.

–  Serpicon tuoreella albumilla on se kaikkein tärkein, eli itse musiikki erittäinkin kohdallaan. Sen lisäksi tarvitaan oikeat taustavoimat, hyvä markkinointi ja vielä jonkin verran tuuriakin, jotta homma voi lähteä isolla, Kippo arvioi.

Tulevaisuuden osalta Kangas ja Kippo toivovat, että niin päättäjät kuin toisaalta muusikotkin suhtautuvat alaan realistisesti. Tämä tarkoittaa päättäjien osalta sitä, että alaa ei ajatella enää minään hampuusien harrasteluna.

– Taloudellisesti puhutaan tietysti merkittävästä toimialasta, joka työllistää paljon ihmisiä. Mitä enemmän päättäjät tämän asian ymmärtävät, sitä parempi. Kun alan sisällä vielä yhteistyö toimii, niin siinä on jo hyvät lähtökohdat olemassa, Kangas aloittaa.

Soittamisen tasolla Kippo nostaa esille työnteon ja harjoittelun arvostuksen. Musiikin tekeminen on mennyt yleisesti koko ajan enemmän digitaaliseksi tietokonetyöksi, jossa kappaleet parsitaan kasaan leikkaa ja liimaa-metodilla. Kippo on taas vetänyt tuotantoprosessin taakse: miehen studiolle soittamaan ja laulamaan tulevat yhtyeet vetävät omat ottonsa alusta loppuun nauhalle. Jos virheitä tulee, otetaan uudestaan.

– Treenaaminen on erittäin tärkeää. Olen jo vuosia tehnyt täysin analogista soundia, eli äänitän perinteisellä metodilla kelanauhalle. Usein luullaan, että digitaalisella tekniikalla tulee valmista nopeasti. Luin juuri levyprojektista, jossa tyypit työstivät levyä digimeiningillä kolmessa vuodessa. Luokseni saapuu ensi viikolla bändi tekemään pitkäsoittoalbumia, jonka äänitykseen, miksaukseen ja masterointiin olemme varanneet neljä studiopäivää. Jos uskaltaa soittaa keikan, uskaltaa myös äänittää aidosti ja rehellisesti kelanauhalle, Kippo huomauttaa.

Uutista päivitetty 16.9. kello 16.58: Täsmennetty Anssi Kipon kommentteja jutussa, muokattu yhden sitaatin sisältö.