Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Harrastajateatterissa kaikki roolit ovat yhtä tärkeitä

Harrastajateatterissa koetaan yhteisöllisyyttä ja onnistumisen iloa. Arjen murheet jätetään ovelle.

Jaana Jokinen sai ensikosketuksensa harrastajateatteriin jo seitsemän vuotiaana. Innostus syventyi intohimoksi yläasteikäisenä, kun juuri Etelä-Pohjanmaalle muuttanut Jokinen osallistui koulun näytelmäkurssille, jonka vetäjänä toimi Seinäjoen kaupunginteatterin silloinen näyttelijä Risto-Pekka Tokoi.

– Haaveilin tuolloin teatteriopinnoista, mutta päädyinkin perustamaan perheen nuorena. Kun lapset lopulta kasvoivat, lähdin harrastajateatteriin mukaan.

Jokinen on ollut mukana Kainaston kesäteatterissa sen alkutaipaleelta saakka.

– Kuulin, että silloinen Kainaston ohjaaja Seija Holkko oli joskus suunnitellut kesäteatteria Kainastolle. Otin yhteyttä Kainaston nuorisoseuran silloiseen puheenjohtajaan ja siitä se sitten lähti.

Harrastajanäyttelemisestä ohjaajan saappaisiin Jokinen astui virallisesti vuonna 2011, jolloin hän ohjasi ensimmäisen kesäteatterinäytelmän.

- Joitakin kiertäviä lasten musikaaleja olin ohjannut ennen sitä, Jokinen kertoo.

Tässä saa elinikäisiä ystäviä.

Tällä hetkellä Jokinen ohjaa kolmea Seinäjoen kansalaisopiston näytelmäkerhoryhmää, joista kaksi on suunnattu aikuisille ja yksi alakouluikäisille. Jokaisen ryhmän kanssa tehdään aivan oikea näytelmä esitettäväksi joko talviaikaan nuorisoseuran tiloissa tai kesällä Kainaston kesäteatterissa.

Jokinen sanoo, että harrastajaporukassa on jonkin verran vaihtelua näytelmien vaihtuessa, mutta ydinporukka pysyy usein samana. Uusia harrastajia on viime vuosina tullut hyvin.

– Kaikki näyttelemisestä kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan lähtötasosta riippumatta. Ei tarvitse osata näytellä. Itse ajattelen niin, että näytteleminen on vain jonkun henkilön tarinan kertomista yleisölle, Jokinen kuvailee ja lisää, että erityisesti miehiä kaivattaisiin toimintaan rohkeammin mukaan.

Ohjaajalle paras palkinto on ryhmän kesken syntyvä yhteisöllisyys. Harrastajanäyttelijän palkka mitataan onnistumisen ilona ja yleisön reaktioina.

– Kun näyttelijä kertoo, että hän ensimmäistä kertaa tuntee kuuluvansa johonkin, on se isoin palkinto jonka ohjaajana voin saada. Harrastajateatterissa myös kaikki roolit ovat aivan yhtä tärkeitä, vaikkeivat kaikki voi juuri sitä pääroolia saadakaan. Yhteisöllisyys on aivan valtavaa, ja ne fiilikset mitä yhdessä tekemisestä tulee. Tässä saa elinikäisiä ystäviä, Jokinen kuvailee.

Yhteisöllisyys ei vallitse ainoastaan näytelmäporukassa, vaan koko kyläyhteisössä, jossa näytelmää tehdään.

– Ilman Kainaston aktiivista kökkähenkeä emme pystyisi näitä näytelmiä yleisölle esittämään, Jokinen kiittelee.

Jaana Mansikkamäki on harrastanut näyttelemistä nyt noin seitsemän vuotta. Palo näyttelemiseen on kytenyt jo parikymmentä vuotta, mutta aikaisemmin iltatyöt estivät harrastamisen. Kainaston näytelmäryhmässä Mansikkamäellä on nyt menossa kolmas vuosi.

– Tämä on ihana pakokeino omasta elämästä. Kaikki huolet ja murheet jätetään ovelle, kun harjoituksiin tullaan, Mansikkamäki kuvailee ja nauraa, ettei häntä pois saa enää kulumallakaan.

– Meillä onkin täällä sellainen sanonta, että joka kerran tulee ei lähde enää pois, Jokinen komppaa.

Jokaisen näytelmän hioutuminen valmiiksi ottaa aikansa. Kesäteatterinäytelmän harjoitukset alkavat yleensä marraskuulla. Tällä viikolla ensi-iltansa saava Liisamaija Laaksosen kirjoittama Lumikit-näytelmä on kuitenkin itänyt yllättävän pitkään.

– Ajatuksen tasolla tätä Lumikit-näytelmää on mietitty jo noin 10 vuotta. Viime syksynä aloitettiin aktiiviset harjoitukset, kun esitysten piti olla jo alkukeväästä. Koronatilanne kuitenkin siirsi esitykset syksylle, Jokinen kertoo.

Lumikit-näytelmä saa ensi-iltansa keskiviikkona 7.9. Kainaston nuorisoseuralla.