Kamalat äidit ymmärtävät toisiaan

Seinäjoella järjestetään loka-marraskuussa viikoittain kokoontuva vertaisryhmä Kamalat äidit. Toiminta on suunnattu teini-ikäisten nuorten äideille. Arki on teini-ikäisten perheissä hyvin erilaista, mutta monella tapaa kokemukset yhdistävät.

Kamalat äidit-ryhmää vetävät Seinäjoen kaupungin erityisnuorisotyöntekijä Raisa Mäkynen sekä lapsiperhetyön asiantuntija Päivi Hietikko Nuorten Ystävien Vanhempien Akatemiasta.

– Seinäjoella vertaisryhmiä on vedetty muutamia jo aiemmin. Koronavuosien tauon jälkeen on ihanaa jälleen aloittaa kokoontumiset, naiset iloitsevat.

Äiti muuttuu kuin yhdessä hetkessä lapsen silmissä ihanasta kamalaksi. Tilanne voi olla etenkin ensi kertaa teini-ikäisen kanssa elävälle hämmentävä. Vertaistuesta saa voimavaroja arkeen. Huvittuneisuutta herättävä ryhmän nimi viestii kokoontumisten luonteesta.

– Matalalla kynnyksellä, jokainen omien huoliensa kanssa ja omana itsenään on tervetullut vertaisryhmään. Huumorilla on myös tärkeä osa kokoontumisissa. Asiat voivat olla vaikeita, mutta jokainen kokoontuminen halutaan päättää positiivisiin tunnelmiin ja lähteä kotiin positiivisella mielellä, vaikkapa maalaustuokion tai rentoutumisharjoituksen myötä, kuvaa Raisa Mäkynen.

Ryhmään saa tulla kuuntelemaan tai juttelemaan, mikä omalta tuntuu.

– Kokoontumissa on tietyt teemat, mutta päivän keskustelu ohjaa puheenaiheita pitkälti. Meidän ohjaajien rooli on johdatella puhetta ja mahdollistaa jokaiselle puheenvuoro. Tarpeen mukaan meiltä saa myös vinkkejä nuorten perheille suunnatuista palveluista ja toimijoista Seinäjoella. Vaikka olemme nuorisotyön ammattilaisia, oma äitirooli edellä tätä vertaisryhmätyötä kuitenkin tehdään, pohtii Mäkynen.

Vertaisryhmässä jokainen saa sanoa ääneen rehellisesti, mikä tilanne kotona on, ja ymmärrystä löytyy.

Koottu ryhmä kokoontuu puolesta vuodesta vuoteen, aluksi viikoittain, jatkossa osallistujien halutessa jatketaan kerran kuussa. Vertaisryhmäläiset sitoutuvat toimintaan ja ovat löytäneet toisistaan tässä elämänvaiheessa tukevia ystäviä. Keskustelu pohjaa luottamukseen, joka luodaan pysyvällä ryhmän kokoonpanolla.

– Teini-ikäisen perheen kokemat haasteet eivät parissa kuukaudessa lopu. Siksi pidämme ryhmän kesken harvakseltaan tapaamisia pitkin vuotta. Tässä vastaamme vanhempien toiveeseen, sanoo Hietikko.

Äidit kokevat paljon riittämättömyyttä.

– Pohditaan, osaanko tehdä oikein ja ohjata lasta oikeaan suuntaan. Samoja tunteita jakavat kaikki äidit. Me emme kellekään ohjeista, miten oman teinin kanssa tulee toimia, mutta jaamme kokemuksia ja käsittelemme esimerkiksi tunteiden hallinnan keinoja, joita vanhemmat voivat hyödyntää, Hietikko kertoo.

Puhelimen käyttö puhuttaa perheissä paljon. Vanhemmat ovat usein arkoja puuttumaan lapsen puhelimenkäyttöön, suotta.

– Muistutamme aina, että vanhempana sinulla on oikeus ja velvollisuus tietää, mitä alaikäinen lapsesi puhelimella tekee. Ja on oikeus ottaa puhelin pois, jos se kahlitsee lasta liikaa. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka asettaa turvalliset rajat arjessa, Mäkynen muistuttaa.

Vanhemmuus on muuttunut vuosikymmenien aikana. Myös korona-ajan vaikutus näkyy.

– Kahden vuoden eristäytymisellä on iso merkitys teini-ikään astuneelle lapselle tai yhtä lailla taaperolle. Kun lapsen tärkeän kehitysvaiheen vuosiin osuu näin pitkä kontaktien rajoitusten kausi, se jättää jälkensä. Monella tapaa näitä vaikutuksia nyt kohtaamme, pohtii Hietikko.

Tietyllä tapaa vanhemmuus rakoilee.

– Nuorten silmissä niin vanhempien kuin koulunkin auktoriteetti on karissut. Kodin ulkopuolisia aikuisia kohtaan ei osoiteta kunnioitusta. Yhteiskunta ja maailma on muuttunut ja tiedonsaannin helppous ja runsaus on vaikuttanut nuoriin. He kyseenalaistavat maailman ja aikuisten roolin, Hietikko pohtii.

Tilanne voi olla vanhemmille haastava.

– Vanhemmat saattavat hävetä otteen menettämistä nuoreen, eivätkä hae siksi apua. On niitä vanhempia, jotka luovuttavat todeten, että eivät osaa vaikuttaa nuoreen ja on niitäkin, jotka eivät välitä. Vertaisryhmässä jokainen saa sanoa ääneen rehellisesti, mikä tilanne kotona on, ja ymmärrystä löytyy, sillä asian kanssa ei ole yksin, korostaa Hietikko.