Lähes jokaisella paikkakunnalla on omat kummitustarinansa. Myös ympäri Pohjanmaata kerrotaan olevan useita kummittelevia ja vaeltavia aaveita. llmajoella Etelä-Pohjanmaan Opistolla sanotaan asustelevan niistä yksi, Labanoffin haamu.
Halloween
Ketään ei pitäisi olla paikalla, mutta joku selvästi on paikalla. Etelä-Pohjanmaan Opiston vanhan päärakennuksen toisessa kerroksessa on kuultu yksin ollessa outoja ääniä, huokailuja, paperin rapinaa, kengänkantojen kopinaa, laahaavia askelia ja jopa kannusten kilinää. Joskus askelluksen myötä seinää pitkin on liukunut varjo. Ovet aukeilevat siellä itsekseen. Myös rakennuksessa yöpyneet ovat kertoneet unettomista öistä tai levottomista unista. Yksin rakennukseen jäädessä tulee outo olo ja kummallinen tunnelma.
Yrityksestä huolimatta itse haamupersoona Labanoffilta ei haastattelua onnistunut saamaan, mutta Pohjanmaan aaveiden asiantuntija ja heistä kirjankin kirjoittanut Tiina Hautala kertoo, että erään henkimaailmaa aistivan vierailijan mukaan Etelä-Pohjanmaan opiston henki on - henkilökunnan helpotukseksi - luonteeltaan lempeä.
– Yhden tarinan mukaan Labanoff oli venäläinen eversti, jonka hauta löytyy Ilmajoen hautausmaalta. Labanoffin kuolinvuoden ja opiston päärakennuksen valmistumisen välillä on toki lähes sata vuotta, mutta aavetarinoissa tälläiset pikkuseikat eivät merkitse mitään.
Kirjailija itse on asiallisissa väleissä henkimaailman kanssa ja myöntää, että vaikka tarinat kiehtovat ja hän niistä mielellään kirjoittaa, aaveiden kohtaamiseen hänellä ei ole halua.
Mielelläni toimin kirjurina, mutta meidän ei ole tarvetta tavata.
Tiina Hautala
– Olen yrittänyt tehdä sellaisen diilin eri maailmoja erottavan verhon tuolle puolen, että mielelläni toimin kirjurina, mutta meidän ei ole tarvetta tavata. Olen nimittäin hiukan aavesäikky.
Hautala kertoo kuitenkin, että aavetarinoita jäljittäessä on monenlaisia outoja asioita tapahtunut.
– Joskus tarinoita kerätessä on tuntunut, että asiaa vastustetaan ja joskus taas on tuntunut, että tarinat tahtovat tulla kerrotuksi. Osittain sitä kautta tarinat ovat valikoituneet kirjoihini.
Hautala kertoo, että henget jäävät vaeltamaan tiettyjen paikkojen tuntumaan erilaisista syistä.
– Perinteisesti aavetarinoiden taustalla on esimerkiksi keskeneräiseksi jäänyt asia tai jokin henkilöä kohdannut vääryys. Henki voi myös olla myös niin kiintynyt kotitaloon, työpaikkaan tai vaikka ammattiin niin, ettei halua lähteä eteenpäin, vaan jää aiheuttamaan hämmennystä eläville.
Entisaikoina kummitustarinat sisälsivät usein jonkin moraalisen opetuksen tai niillä haluttiin pitää lapset pois vaarallisista paikoista. Etelä-Pohjanmaan opistolla on kotoista aaveteemaa hyödynnetty. Varsinkin kirjoittajalinjan oppilaat ovat usein saaneet inspiraatiota Labanoffin tarinasta kirjoituksiinsa, oppilasprojekteihin ja jopa näytelmiin.
Uskoi aaveisiin tai ei, jotain kummallista opiston vanhassa puurakennuksessa tapahtuu. Yksin siellä ei missään nimessä olla koskaan.