"Kuin meitä oltaisiin häätämässä takaisin Pohjois-Karjalaan" – Eric ja Helena, 71, luulivat valinneensa edullisen asumismuodon, mutta kulut karkaavat jo käsistä

Tuhannet asumisoikeusasujat ovat vaikeuksissa asumiskulujen vuoksi, sanoo aso-asukas ja tutkija Eric Hällström,

Ensi vuonna Eric ja Helena Hällström maksavat asumisestaan pelkästään vastiketta 70 euroa kuukaudessa enemmän kuin nyt.

– Eläkkeitä ei tarkisteta läheskään samassa tahdissa, joten jostain muista menoista pitäisi vielä tinkiä korotuksen verran, 840 euroa, vuonna 2023, vaikka olemme jo monena vuotena karsineet esimerkiksi matkoista, kulttuurista, lehtitilauksista, lahjoista, hoidoista, hyväntekeväisyysmaksuista ja niin edespäin.

71-vuotiaat Hällströmit asuvat asumisoikeusasunnossa eli aso-asunnossa Helsingin Pikku Huopalahdessa.

Heistä asumisoikeus ei ole niin edullinen kuin he 24 vuotta sitten järjestelmään lähtiessään odottivat. Ensi vuonna he maksavat 86-neliöisestä asunnostaan käyttövastiketta jo 1 500 euroa kuukaudessa.

– Muutimme lukion jälkeen 1971 Joensuusta pääkaupunkiseudulle opiskelemaan ja työskentelemään ja nyt tuntuu kuin asumisen hinnan korotuksin meitä oltaisiin häätämässä takaisin Pohjois-Karjalaan, sanoo Eric Hällström, joka kuuluu Suomen asumisoikeusasukkaat ry:n (Saso) aktiiveihin.

”Kauhukuva on, että hyvin toimeentulevat keskittyvät omille alueilleen” – Asuntosäätiön toimitusjohtaja varoittaa Espoota toistamasta Ruotsin virheitä

Saso ry:n mukaan aso-asumisen kallistumista kiihdyttää tänä vuonna voimaan tullut uusi laki, jonka pykälään 33 yhdistys vaatii muutosta. Pykälän mukaan valtion tukemien aso-asuntojen käyttövastikkeen on oltava aina pienempi kuin alueen samanveroisten vuokra-asuntojen yleinen vuokrataso.

– Nykyisen lain pykälä 33 mahdollistaa vastikkeiden korottamisen markkinavuokrien tuntumaan, Eric Hällström sanoo.

Saso ry:n mukaan vastikkeiden korotukset pitäisi sitoa mieluummin hintasäänneltyihin ARA-vuokriin, jos vuokriin ylipäätään.

100 000 suomalaisen asumista koskeva laki uudistuu – "Vastiketta tulisi verrata aravavuokratasoon, eikä vapaarahoitteisiin vuokriin"

Käyttövastikkeiden hinnat vaihtelevat yhtiöittäin.

Helsingin keskimäärin kalleimmat vastikkeet ovat Avain Asumisoikeus Oy:llä, 15 euroa neliöltä. Halvin on Helsingin Asumisoikeus Oy 11 euron keskimääräisellä neliöhinnalla. Asuntosäätiön asukkaat maksavat keskimäärin 14,7 euroa neliöltä, Hällströmit 16,6 euroa. Keskiarvotiedot ovat peräisin Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn tuoreimmasta asuntomarkkinakatsauksesta.

– Kun muutimme vuonna 1998 Tarveasuntojen asumisoikeusasuntoon Helsingin Pitäjänmäelle, neliöhinta oli nykyrahassa 10,6 euroa Nyt se tulee olemaan 17 euroa. Kasvu on tältä ajalta 61,6 prosenttia. Samalta ajalta yleinen elinkustannusindeksi on noussut "vain" 40,5 prosenttia, sanoo työuransa yhteiskuntatieteellisenä tutkijana tehnyt Eric Hällström.

Omistusasunnon myyntihinta voi olla Vantaalla viisinumeroinen – Haastaako markkinoiden uusi ilmiö asumisoikeusasunnot?

Hän sanoo asumisoikeusasukkaiden maksavan talon rakentamiskustannukset moneen kertaan.

– Kohtuuhintaisuus on tästä kaukana. Asumisoikeusasukkaat on kuitenkin pääasiallisesti valittu sosioekonomisin perustein, koska asukkailla ei ole ollut mahdollisuutta omistusasuntoon.

Jos Hällströmit nyt lähtisivät asunnostaan, he saisivat takaisin maksamansa sijoituksen rakennuskustannusindeksillä korotettuna. Eric Hällström huomauttaa, että asuntojen hinnat ovat pääkaupunkiseudulla moninkertaiset rakennuskustannuksiin verrattuna.

Suomen Asumisoikeusyhteisöt ry:n puheenjohtaja ja Asuntosäätiön Asumisoikeus Oy:n toimitusjohtaja Oy:n toimitusjohtaja Jari Riskilä myöntää, että kyyti on asukkaille nyt kylmää, kun asuminen ylipäätään kallistuu energiakriisin ja inflaation vuoksi.

– Viime vuonna yhtiömme nosti tälle vuodelle vastikkeita keskimäärin 0,9 prosenttia. Tänä syksynä aso-yhtiöiden ilmoittamat vastikekorotukset ensi vuodelle alkavat 4 prosentin pinnasta. Siitä on haarukkaa ylöspäin varsin paljon riippuen pääasiassa siitä, millainen rahoitusrakenne on. Onhan se tosi surullista.

Riskilästä väite kohtuuhintaisuudesta pitää kuitenkin paikkansa – vuosi vuodelta paremmin suhteessa muihin asumismuotoihin.

Minun ja Helenan yhteisiä muuttoja on ollut jo 13 kappaletta.

Eric Hällström

– Ero vapaarahoitteisiin vuokriin on koko ajan kasvanut ja viimeisimmän tiedon mukaan Helsingissä vapaarahoitteiset vuokrat ovat noin 55 prosenttia kalliimmat kuin keskimääräiset käyttövastikkeet, Riskilä sanoo viitaten ARAn tuoreimpaan asuntomarkkinakatsaukseen.

Käyttövastikkeet ovat koko maassa keskimäärin myös ARA-vuokria alemmat. Poikkeuksen tekee Espoo, jossa aso-vastikkeet ja ARA-vuokrat ovat samalla tasolla. Koko maan tasolla hintaero on 1,6 prosenttia, Helsingissä 2 prosenttia.

ARAn tilaston mukainen keskihintojen vertailu ei anna oikeaa kokonaiskuvaa, sanoo Eric Hällström. Hänen mukaansa tilaston asumisoikeusvastikkeen edullisuus selittyy enimmäkseen Helsingin kaupungin omistaman HASO:n hintatasosta.

– Kuukausikeskiarvojen vertailu ei tuo esiin sitä suurinta eroa, joka näkyisi asumisvaihtoehtojen pitkän aikavälin kumulatiivisissa kokonaishinnoissa esimerkiksi suhteessa omistusasunnon hankintaan. Tämän lisäksi vertailut vuokra-asumiseen eivät ota huomioon lainana otettujen asumisoikeusmaksujen lyhennyksiä ja korkoja eikä asukkaiden omalla kustannuksellaan teettämiä muutostöitä, Eric Hällström sanoo.

Hän huomauttaa, että pelkkien keskiarvojen tarkastelussa jäävät myös huomiotta hajonta ja vastikehuiput, jotka hänen mukaansa ovat jo nyt markkinavuokrien tasolla.

– Olennaista olisi tarkastella kehityssuuntaa ja vauhtia ottaen huomioon lain suomat mahdollisuudet suuriin korotuksiin, jotka ovat ristriidassa maan hallituksen lupauksen kanssa. Hallitusohjelmassa luvattiin asumisoikeusasumisen kohtuuhintaisuuden vahvistamista.

Vertailussa omistusasumiseen usein unohdetaan Jari Riskilän mukaan se, että omistusasujat maksavat isoja asuntolainoja korkokuluineen.

Aso-asujatkin ottavat usein lainaa asumisoikeusmaksuun, mutta sijoitus on pienempi, Riskilän mukaan keskimäärin 25 000–30 000 euroa.

– Luopuessaan asumisoikeusasunnosta asukkaalla ei ole huolta asunnon jälleenmyynnistä, vaan asukas saa maksamansa asumisoikeusmaksun takaisin rakennuskustannusindeksillä tarkistettuna.

Eric Hällström huomauttaa, että omistusasunnon kulut laskevat jyrkästi lainan tultua maksetuksi, mutta aso-asujien vastikkeet vain nousevat.

Asumiskustannukset rasittavat suuresti tuhansia asumisoikeusasukkaita, Eric Hällström sanoo.

Hän perustaa väitteensä analyyseihinsa Tilastokeskuksen tulonjakotilaston erillisraporteista ja sanoo haluavansa osoittaa, etteivät Hällströmit ole harvinainen poikkeustapaus.

– Meitä kohdellaan hinnoittelussa kuin vuokralaisia ja hamaan hautaan asti vuokra vain nousee. Sitä kutsutaan vastikkeeksi, jotta se loisi mielikuvan kuin olisimme omistajia, Eric sanoo.

– Nyt mietin, olemmeko tehneet virheen. Olisiko pitänyt vain ottaa lainaa ja aloittaa kolmilapsisen perheen sullomisesta pieneen yksiöön. Eräs omistusasunnossa asuva ystäväni aina ihmettelee, että miten meillä voi olla vuokra noin iso, Helena pohtii.

Osalle asumisoikeus onkin välietappi, jonka aikana kerätään pääomaa omistusasuntoon. Toisaalta aso-asuntoihin muuttaa Jari Riskilän mukaan myös asunnon omistavia senioreita, jotka haluavat vapauttaa pääomaa muuhun käyttöön. Keskimääräinen asumisaika on seitsemän vuotta.

Asumisoikeusasunnon vastikkeen pitää lain mukaan olla omakustannushintainen ja kohtuullinen. Hällströmit ihmettelevät, miten omakustannushinta voi olla 1 500 euroa kuukaudessa.

– Minä tunnen hinnoitteluteorian, kun olen sitä opettanutkin Markkinointi-instituutissa, Eric sanoo.

Pariskunnan mukaan asukkaille eritellään kustannuksista vain 20 prosenttia. Lopun vastikkeen sisällöstä asukkaat eivät heidän mukaansa saa tietää juuri mitään.

Jari Riskilän mukaan vastikkeiden sisältöä avataan asukkaille melko yksityiskohtaisesti. Tarkimmin avataan hoitovastiketta, koska siihen asukkaat pystyvät toiminnallaan vaikuttamaan. Loppu 80 prosenttia, perusvastike, on pääosin rahoituskuluja, korjauskuluja, tonttivuokria ja kiinteistöveroa.

Kasvukeskuksessa asuvien perusvastiketta kasvattaa myös tasausjärjestelmä, jonka tarkempaa avaamista Hällströmit toivovat. Tasaus tarkoittaa, että haluttujen kasvukeskusasuntojen aso-asukkaat maksavat myös syrjäseutujen asuntojen kustannuksia. Riskilän mukaan asukkaiden suhtautuminen tasausjärjestelmään riippuu asuinpaikkakunnasta ja siitä, tehdäänkö talossa isoja remontteja.

– Silloin, kun oman kohteen perusparannus on kohdalla ja tasausjärjestelmä hillitsee oman käyttövastikkeen nousua, tasaus on ihan kiva juttu.

Hällströmit päätyivät aikoinaan asumisoikeusasumiseen 27 vuoden vuokraamisen jälkeen. Asoon houkuttelivat lupaukset kohtuuhintaisuudesta ja pysyvyydestä.

He harkitsivat myös omistusasuntoa ja säästivätkin muutaman vuoden ASP-tilille.

– 1980-luvullahan asuntojen hinnat lähtivät rakettimaiseen nousuun. Kun saimme vähän säästettyä ASP-tilille, asuntojen hinnat nousivat kymmenkertaisella vauhdilla eli ne loittonivat meistä koko ajan, Eric kertoo.

Hän huomauttaa, että tuohon aikaan asuntolainojen korot olivat 15 prosentin luokkaa.

– Meidän olisi pitänyt saada ensinnäkin suuret palkankorotukset ja toisekseen maksaa pankille korkoina yhden asunnon hinta, että olisimme voineet maksaa lainalla oman asunnon. Se tuntui järjettömältä.

Asumisoikeusmalli tuntui luontevalta tavalta saada perheelle koti lasten koulujen ja harrastusten ääreltä joutumatta käyttämään tutkijan ja opettajan koko tienestiä asumiseen.

Ensimmäisessä asumisoikeusasunnossaan Hällströmit asuivat kahdeksan vuotta, kunnes muuttivat nykyiseen asuntoonsa.

Vaikka asumiskulut ovat jo kipurajalla, Hällströmit eivät haluaisi enää muuttaa esimerkiksi pienempään asuntoon. He ovat sen jo kertaalleen tehneet kolmen tyttären lähdettyä kotoa.

– Meillä on pienehkö kolmio. Se on kahdelle juuri passelin kokoinen. Meillä on myös viikoittain lapsenlapsia yökylässä. Emme me juuri pienemmällä pärjäisi, Eric sanoo.

Pariskunta ei halua muuttaa kauemmas lapsista ja lastenlapsista – tai palveluista, joiden tarve ei ikääntyvillä ole ainakaan laskussa.

Hällströmit kuitenkin pelkäävät, että kustannusten nousu voi vielä pakottaa heidät muuttamaan.

– Olemme tehneet aloituspääomasijoituksen ajatellen mahdollisuutta päästä vihdoin eroon muuttokierteestä. Minun ja Helenan yhteisiä muuttoja on ollut jo 13 kappaletta. Nyt alkaa jo ikä painaa ja haluaisimme vihdoin asettua nykyiseen asuntoomme. Asunnon sijainti on nyt hyvä ja siinä on otettu huomioon etäisyydet lapsiin ja lapsenlapsiin sekä Helsingin julkisiin palveluihin, joiden rakentamista olemme veroilla rahoittaneet jo puoli vuosisataa, Eric Hällström tiivistää.

80

prosenttia aso-vastikkeesta on perusvastiketta, johon asukkaat eivät pysty vaikuttamaan.

Voiko asunnottomuus poistua vuoteen 2027 mennessä? – Näin monta suomalaista on nyt vailla kotia

Yksinasuvien määrä on nyt Suomessa huipussaan – Tällainen on tyypillinen vuokralainen