Käsityöammatti tulee paitsi intohimona myös verenperintönä – Unelmien työpaikka löytyi puukkotehtaalta

Meri Saarikoski tavoitteli rohkeasti unelmaansa. Kahdet artesaanin paperit antavat erityisen hyvän pohjan käsityöammattiin puukkotehtaalla.

Meri Saarikoski on ollut töissä Iisakki Järvenpään puukkotehtaalla Kauhavalla nyt hieman yli vuoden päivät. Saarikoski on unelma-ammatissaan juuri siellä, minne hän on pitkään halunnutkin.

– Aikaisemmin aina tästä puukkotehtaan ohi ajaessani ajattelin, että tuolla on minun tuleva työpaikkani, Saarikoski kuvailee.

Saarikoski on ammatiltaan sekä hopea- että puuseppä. Molemmilta aloilta hänellä on artesaanikoulutukset. Kannuksesta lähtöisin oleva Saarikoski opiskeli hopeasepäksi Toholammilla, puusepäksi Kalajoella.

– Ensin suoritin hopeakoulun ja tiesin siitä heti, että se on oma juttuni, Saarikoski kertoo.

Hopeasepäksi valmistuttuaan Saarikoski kävi armeijan. Armeijan jälkeen hän kaipasi takaisin opintojen pariin, haluten omaksua vielä jonkin toisen materiaalin hopean lisäksi.

– Mietin, että puuta materiaalina ja työkoneita voisi olla tärkeää oppia käsittelemään jatkoa varten, Saarikoski kertoo päätymisestään seuraavien opintojen pariin.

Kaksista artesaanin papereista huolimatta Saarikoski vietti useamman vuoden kioskityössä, vaikka sanookin tienneensä koko ajan, että käsityöala vielä odottaisi tulevaisuudessa. Tie johti Lapualle ja tuli perheen perustamisen vuoro. Lopulta Iisakki Järvenpään puukkotehtaalla tuli sopiva työpaikka haettavaksi koristekaiverruksen eli tikkelöinnin, kuten sitä puukkotehtaalla kutsutaan, parista.

Tikkelöinti on puukkotehtaan tuotanvaiheissa käytännössä loppupään hommaa. Saarikosken käsistä valmiit puukot menevät hyllyyn.

– On palkitsevaa, kun pääsee ensimmäisenä näkemään valmiin tuotteen. Olen ollut koru, tikkelöinti, sorkoupotus, konekaiverrus ja viimeistely puolella, sekä myös puukkojen kasauksessa mukana. Vaikka minulla on tietty päätehtävä, tiedän että saisin halutessani tehdä töitä myös muilla osastoilla. Työnteko on vapauttavaa, rakastan sitä, että pystyn itse tekemään asioita ja saan toteuttaa itseäni, Saarikoski kuvailee.

Saarikoski sanoo elävän nyt unelmaansa. Hän kuvailee, että jos elämä on erilaisia etappeja, ne tärkeimmät on saavutettu. Muualla ei pysty enempää toteuttamaan itseään.

– Minulla on kaksi ammattia, perhe ja unelmien työpaikka. Edelleen minulla nousee toisinaan töihin tullessa hymy huulille sen ruskean kyltin kohdassa, Saarikoski mainitsee viitaten työmatkansa varrelta löytyvään Iisakki Järvenpään puukkotehtaan opas-kylttiin.

Enempää koulutuksia Saarikoski ei siis havittele, mutta kunhan vain 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset hieman kasvavat, syyhyävät sormet päästä kansalaisopiston kursseille omaksumaan lisää käsityötaitoja.

– Ainakin savityöt ja valukurssi ovat suunnitelmissani. Kaikki erilaiset työkalut ja tekniikat kiinnostavat tosi paljon. Minulla on kotona myös oma hopeatyöpaja, mutta vielä vapaa-aikani menee enemmän kodinhoitohuoneessa, Saarikoski naurahtaa.

Käsityöammatti ja -harrastaminen tulevat Saarikoskelle paitsi intohimona myös vahvana verenperintönä. Saarikosken äiti on opettanut mm. kansalaisopistossa taiteen perusopetusta ja myös tytär on päässyt äitiään sijaistamaan jo 18-vuotiaasta alkaen.

– Meillä on kotona aina ollut erilaisia työkaluja ja tarvikkeita saatavilla. Vanhempani ovat sellaisia, että he tykkäävät tehdä käsillään. Vähän on siis vahingossakin tullut opittua asioita ja siitä on varmasti ollut hyvä pohja nykyiselle ammatilleni, Saarikoski miettii.

Hän siirtää perinnettä myös omille lapsilleen.

– Työkalut ja askartelutarvikkeet ovat meilläkin aina saatavilla. Ruokapöydällä sekä syödään että askarrellaan, ei toki samanaikaisesti, mutta askartelutarvikkeet ovat siinä käytännössä aina, Saarikoski kertoo.