Nuori tuottaja uskoo kotimaisen ruoan tulevaisuuteen: "Suomalaisen kinkun ostavalle kuuluu kiitos"

Joulupöydät täyttyvät kotimaisesta ruoasta jatkossakin, uskoo nuoren polven maatalousyrittäjä Antti Hyppönen. Kyky ja halu sopeutua olosuhteisiin ratkaisevat sen, kuka selviytyy markkinahäiriötilanteesta, hän toteaa.

Kahta sikalayritystä pyörittävä isokyröläinen Antti Hyppönen on neljännen polven isäntä tilallaan. Se, että yrittäjän harteilla ei lepää vuosisatojen sukutilan jatkamisen perintö, antaa tekemiseen omanlaistaan vapautta.

– Isoisäni vanhemmat joutuivat lähtemään evakkotielle ja jättämään kotinsa Laatokan Karjalassa Jaakkimassa. Perhe asutettiin Isoonkyröön ja isoisoisäni perusti sikalan saamalleen pellonpalalle. Sitä perintöä jatkan nyt, Hyppönen kertoo.

Antti Hyppönen korostaa, että emakko- ja kasvatussikalan pyörittäminen on yritystoimintaa siinä missä muidenkin toimialojen yritykset. Tulot ja menot on saatava tasapainoon, katetta parantaen.

– Toki eläintuotanto poikkeaa muusta yritystoiminnasta, koska olemme tekemisissä eläinten kanssa. Olemme markkinaa hallitsevien toimijoiden, teollisuuden ja kaupan, armoilla, sillä porsasta ei noin vaan pistetä varaston hyllylle odottamaan parempaa hintatasoa, kuvaa Hyppönen.

– Teen päätökset raadollisesti lukujen mukaan. Tässä pitää osata pelata peliä ja tehdä valintoja niin, että pärjää kustannusten nousun kanssa. Oman ylikuormittumisen estämiseksi pitää myös osata ulkoistaa ne asiat, jotka eivät ole yritystoiminnan ydintekemistä ja tuottavaa toimintaa. Esimerkiksi paperityöt ovat sellaisia. Ei kaikkea tarvitse eikä voi tehdä itse, osaavaa apua löytyy kyllä, hän jatkaa.

Nuoren maatalousyrittäjän mieltä eivät uhkakuvat synkistä.

– Negatiivisuus ei auta mitään. En pidä termistä kriisi, kun puhutaan maatalouden tilasta. Markkinassa on mittava häiriö, mutta kustannusvaihtelua on ollut aina. Ei se kriisi ole. Ukrainassa on kriisi, kärjistää Hyppönen.

Sianlihantuottajia tarvitaan jatkossakin.

Hän haluaa katsoa tulevaan positiivisesti. Hyppönen otti tilasta vastuun sukupolvenvaihdoksen myötä neljä vuotta sitten, jatkaen tilan kehitystyötä siitä, mihin edellinen polvi jäi. Investointeja oli mietitty jo etukäteen.

– Olen positiivinen ihminen ja suhtaudun tulevaan positiivisesti. Eihän olisi mielekästä panostaa ja investoida toimintaan, jonka tulevaisuuteen ja kannattavuuteen ei usko. Tilanne on eri maatalousyrittäjillä hyvin erilainen, mutta omalla kohdallani laskut on saatu maksettua ja investointeja toteutettua taloudellisesti järkevästi. Tilaamme oli kehitetty eteenpäin edellisten sukupolvien aikana, mikä helpotti jatkamispäätöstä omalla kohdallani. Sikalarakennuksen uudistuksen halusin toteuttaa nykyaikaistamalla se vapaan porsituksen vaatimusten mukaiseksi, samalla toimintaa laajentaen. Nyt työllistän kolme ihmistä, minkä koen merkittäväksi asiaksi yritystoiminnassani, hän pohtii.

Maatalous kohtaa tässä ajassa vaatimuksia ja paljon kriittistä puhetta. Niistä Hyppönen ei ota paineita.

– Annan puheiden mennä toisesta korvasta sisään, toisesta pihalle. Tiedän, että osa ottaa ne henkilökohtaisesti, mutta minä en. Olen sitä mieltä, että kaikki näkemyksiä pitää koittaa ymmärtää. Ymmärrän niitä, jotka eivät halua lihaa syödä, koska pitävät eläimistä. Mutta heidän pitää ymmärtää niitä, jotka haluavat eläinrakkaudestaan huolimatta syödä lihaa.

Eläimet herättävät aina suuria tunteita. Eläinten hyvinvointi on tuotantoeläintenkin kohdalla ykkösasia, vaikka muuta väitetään. Kun eläin voi hyvin, se tuottaa hyvin.

– Tehotuotantoa kritisoidaan siitä, että sika kasvaa niin nopeasti. No, Suomessa sikoja ruokitaan niiden ruokahalun mukaan. Ne kasvavat syömisensä mukaan, ilman antibioottia tai hormoneja. Ja saavat pitää saparonsa jokainen, toisin kuin Keski-Euroopassa. Siellä yhdessä sikalayksikössä on kymmeniä tuhansia emakkoja. Suomessa suurena pidetään sellaista sikalaa, jossa on 1000 emakkoa. Tästä näkökulmasta Suomessa ollaan kuitenkin kaukana tehotuotannosta, havainnollistaa Hyppönen.

Suomesta ei kotimainen ruoka ole loppumassa.

– Ei sellaiseen tilanteeseen voida maata päästää. Huoltovarmuuden turvaaminen on keskeinen asia niin lihan, maidon kuin energiankin osalta. Sianlihan tuotannon haasteista on puhuttu pitkään. Yrittäjien määrä toki vähenee nopeasti, mutta tuotannon määrä pysyy. Tälläkin hetkellä sianlihaa tuotetaan Suomessa suomalaisten kulutuksen kattava määrä. Mutta samaan aikaan kauppa ja teollisuus tuovat ulkolaista lihaa halvalla maahan, joten omaa tuotantoa on myytävä ulkomaille. Tämä on yksi suomalaisen ruokamarkkinan haaste.

Myöskään kulutuksessa ei julkisuudessa esitetyistä puheista huolimatta lihansyönnin notkahdusta näy.

– Lihankulutuksen painopiste on siirtynyt broileriin, mutta sianlihantuottajia tarvitaan jatkossakin. Jokainen saa syödä mitä tykkää, vegaanina tai sekasyöjänä. Mutta esimerkiksi luomutuotteiden erinomaisuutta korostettaessa on hyvä ymmärtää, että mikään viljakasvi ei täällä kasva ilman sian, lehmän tai kanan lantaa. Jos eläintuotanto ajettaisiin alas, kaikki kasvintuotanto nojaisi teollisesti epäorgaanisista aineista valmistettuihin lannoitteisiin, mitä taas luomussa ei voida käyttää, muistuttaa Hyppönen.

Se, että maataloustuottajia syyllistetään nykyään niin ilmaston lämpenemisestä kuin vesistöjen rehevöitymisestä on Hyppösen mukaan perusteetonta ja typerää.

– Olen pettynyt siihen, että suomalaiset eivät näe, miten merkittävä palikka me olemme yhteiskunnassa. Työtä tehdään, jotta jokainen saisi syödä. Ruoantuotannon työllistävä vaikutus on mittava. Toivon, että ruoantuottajat saisivat Suomessa osakseen sen arvostuksen, jonka heidän ammattikuntansa tekemä työ ansaitsee, Hyppönen pohtii.

– Jokaiselle suomalaisen kinkun ostavalle kuuluu kiitos. Sen valinnut syö tutkitusti maailman puhtainta lihaa, joka on kasvatettu maailman parhaimmalla ja tiukimmin valvotun ympäristö- ja eläinhyvinvointilainsäädännön määräämällä tavalla, hän muistuttaa.