"Tunsin jääväni aivan yksin" – Marjo Mattila sinnitteli, kunnes romahti kesken koulutustilaisuuden

Päävastuu hyvinvoinnistasi on itselläsi. Työnantajan pitää huolehtia siitä, että asiat muuttuvat, Mattila sanoo.

Sosiaalialalla pitkään työskennellyt sairaanhoitaja Marjo Mattila, 61, on kokenut kaksi rankkaa työuupumusta ja masennusjaksoa 2010-luvulla.

On ollut aikoja, jolloin hänen läheisensä eivät olisi halunneet päästää häntä yksin mökille. He pelkäsivät hänen tekevän siellä jotakin itselleen.

Työuupumukset olivat monen asian summa ja kehittyivät pikkuhiljaa, kuten usein käy. Niiden taustalla oli vuosien takainen työpaikkakiusaaminen, henkisesti raskas työ lastensuojelualalla, yötyöt, työn ohessa opiskelu sekä jatkuva epävarmuus töiden jatkumisesta.

Kuormittava työ vaikutti yöuniin ja sai koko kropan hälytystilaan. Mattilalla oli monia fyysisiä oireita, mutta tunnollisena ihmisenä hän yritti sinnitellä töissä.

Sitten hänen isänsä kuoli. Vain kahdeksan kuukautta myöhemmin Mattila menetti myös äitinsä.

Vuosien työuupumustaakkaa kantanut Mattila yritti torjua surua monta kuukautta. Eräänä päivänä – kesken erään koulutustilaisuuden – hän kuitenkin romahti.

– Itkin sohvalla, ja joku kävi aina välillä vähän silittämässä minua.

Mattila haki apua työterveydestä, josta lääkäri lähetti hänet psykiatriselle poliklinikalle. Diagnoosi oli vakava työuupumus ja vakava masennus.

– Kesti kuitenkin pitkään ennen kuin suostuin sairastamaan. Oli vaikea myöntää asia itselleen, Mattila sanoo.

Mattila kertoo kahdesta, osin toisiinsa limittyvästä loppuunpalamisestaan kirjassaan Työuupumuksesta toiseen – keinoja toipumiseen ja ennaltaehkäisyyn (Oppian 2022).

Se on päiväkirjamaisesti etenevä tarina, johon Mattila on koonnut myös tutkimustietoa aiheesta.

Lääkäri oli kieltänyt Mattilalta henkisesti raskaan työn tekemisen jo ensimmäisen burnoutin aikana. Siitä huolimatta hänelle ei pystytty järjestämään korvaavaa työtä. Tämä johti toiseen burnoutiin.

Aluksi yritin nykyisessäkin työpaikassani heti näyttää, miten reipas olen.

Marjo Mattila

– Vedottiin vain sairaanhoitajan koulutukseeni ja sanottiin, että mene takaisin sinne kolmivuorotyöhön, Mattila kertoo.

Hän kertoo, että hänelle on valehdeltu ja huudettu. Hän tuntee, että häntä on väheksytty. Esimiehen tuki on hänestä ollut riittämätöntä.

– Esimies on sanonut, että olen heikko ja sairastuin väärään aikaan. Ja että minulla on päässä vikaa, kun en pysty nukkumaan, Mattila kertoo.

Kolmikantaneuvotteluissa esimies oli luvannut yhtä mutta toteutti käytännössä toista.

– Lupaukset pehmeästä laskusta olivat vain korulauseita. Tunsin usein jääväni aivan yksin, Mattila sanoo.

Hän laskee olleensa viime vuosikymmenellä kaikkiaan nelisen vuotta sairauslomilla työuupumuksen ja masennuksen takia.

Mattila on katsonut itseään peiliin ja pohtinut asioita perusteellisesti. Hänellä on viesti muille työuupumuksesta kärsiville.

– Päävastuu kokonaishyvinvoinnistasi on itselläsi, joten ota asia esille esimiehen kanssa ja mene työterveyteen. Työolot ja hyvinvointi eivät kohene, jollei epäkohtia tuo esille.

Työolojen parantaminen kuuluu Mattilan mukaan kuitenkin työnantajan vastuulle. Hän korostaa, että työnantajan tulee puuttua työn rakenteisiin ja käytäntöihin sekä seurata, että tilanne myös muuttuu.

Mattila painottaa, että työuupumus johtuu nimensä mukaisesti työstä, ei ihmisen luonteenpiirteistä tai siviilielämästä.

– Oireet eivät lopu, jos sairausloman jälkeen palaa takaisin samaan tehtävään, jossa mikään ei ole muuttunut.

Kaiken kokemansa jälkeen Mattila haluaa korostaa, että loppuunpalamisestakin selviää.

Häntä auttoi sairausloman lisäksi muun muassa nukahtamislääke sekä hyvät keskustelut hoitajan kanssa. Hän sai hoitajalta hyviä rentoutumisohjeita sekä mindfulness- ja anteeksiantoharjoituksia.

– Anteeksiantoharjoitukset tuntuivat vähän huuhaalta, mutta tein nekin, tunnollinen kun olen, Mattila sanoo.

Yksi tärkeistä voimanlähteistä Mattilalle on liikunta, jota hän on aina harrastanut. Kun hän laittaa Sentenced-yhtyeen metallimusiikkia soimaan ja alkaa tehdä punttijumppaa, voimaa virtaa kehoon.

Myös terveellinen ruokavalio, musiikki, kirjoittaminen, lemmikit, luonto, sosiaaliset suhteet ja vaikkapa elokuvat voivat auttaa eteenpäin. Näistä keinoista hän kertoo myös kirjassaan.

Yksi iso muutos on myös se, että Mattila on jättänyt sosiaalialan. Hän on työskennellyt pari vuotta kirjastovirkailijana.

– Aluksi yritin nykyisessäkin työpaikassani heti näyttää, miten reipas olen, jotta minut hyväksyttäisiin joukkoon. Rauhoitu, rauhoitu, minulle sanottiin, Mattila muistelee ja hymyilee.

Nykyisin Mattila tietää, että tunnollisuus on osasyy hänen työuupumukseensa – mutta ei sen pääsyy. Hän huomaa uupumisen merkit itsestään.

– Alan kiroilla enemmän ja ärsyynnyn ihan pienistäkin asioista. Silloin tiedän, että nyt pitää puhaltaa peli poikki.

Mattila viihtyy nykyisessä työssään erinomaisesti. Hän saa tehdä työnsä huolellisesti ja rauhassa. Työyhteisö saa häneltä täyden kympin.

– On ihanaa saada näin korjaava kokemus tähän työelämän loppuvaiheeseen, Mattila sanoo.

Hänestä tuntuu, että hän on saanut hyvityksen kaikesta.