Marianne ja Janne Lehtisen tilalla Koskenkorvalla tehdään vuoden mittaan tuhansia lyhteitä.
Kukapa ei muistaisi Martta Wendelinin suloisia joulukortteja, joissa lapset katselevat kauralyhteellä aterioivia punatulkkuja. Perinnetiedon mukaan pikkulintujen ruokkiminen jouluna joko ohra- tai kauralyhteellä kuului vanhaan talonpoikaiskulttuuriin. Alunperin joulun lyhteiden tarkoitus oli saada linnut jättämään kesällä viljan rauhaan. Kauralyhteet houkuttelevat erityisesti keltasirkkuja.
Marianne ja Janne Lehtisen tilalla Koskenkorvalla tehdään vuoden mittaan tuhansia ja taas tuhansia lyhteitä. Korvalaasena tunnettu tila on yksi Suomessa toimivasta noin kolmesta lyhteitä koneellisesti valmistavasta tilasta.
– Kotkan likellä on yksi ja Lumijoella on toinen, jossa on tehty aika paljonkin lyhteitä. Lumijoelta ei ole kyllä tänä vuonna laitettu Facebookiin yhtään mitään, että mahtavatko enää tehdä, Janne Lehtonen toteaa.
– Sitten on myös useita harrastajia, jotka tekevät joitain satoja lyhteitä, Marianne Lehtinen täydentää.
Aloitetaan tarina nyt alusta.
– Kaikki alkoi itsesitojasta. Neljä vuotta sitten, kun oltiin Jannen kanssa oltu yhdessä vasta muutama päivä, näin Torissa ilmoituksen jossa annettiin itsesitoja. Soitin Jannelle, että haetko mulle tuon itsesitojan. Sanoin vielä, että jos haet, niin sitten ollaan aina yhdessä.
Lupasin Jannelle, että tehdään sata lyhdettä joulumyyntiin. Teimme 10 000.
Marianne Lehtinen
Näppäränä miehenä Janne Lehtinen haki Nurmosta itsesitojan heti seuraavana päivänä.
– Lupasin Jannelle, että tehdään sata lyhdettä joulumyyntiin. Teimme 10 000, Marianne Lehtinen nauraa.
Itsesitoja on peräisin 50-60-luvulta. Tarkkaa vuosimallia Lehtiset eivät tiedä. Sitojaa isäntä vetää vuoden 1968 Valmetilla. Pariskunta rakastaa vanhoja koneita ja arvostaa vanhoja työtapoja.
– Itsekin tuntee olevansa alkujuurella kun näitä lyhteitä ja muita viljatuotteita tekee, Marianne-emäntä toteaa.
Lyhteen tarina alkaa puolestaan keväästä, kun viljan siemenet kylvetään peltoon. Lehtisten lyhteet tehdään omista viljoista, pääosin kaurasta.
– Erikoistilauksesta teemme myös ohrasta ja rukiista. Kaura on mukavinta käsitellä, kun siinä ei ole vihneitä.
Vuodesta riippuen vilja leikataan elo-syyskuulla, paria viikkoa ennen puintia.
– Silloin siemenet vielä pysyvät kiinni, Janne Lehtonen kertoo.
Itsesitoja katkaisee ja sitoo viljan rönsyilevään nivohkaan. Sen jälkeen nivohkat nostetaan pellolle niin sanotuiksi kokkosiksi, eli kuhilaiksi. Siinä ne kuivavat 2-3 viikkoa, kunnes ne ajetaan sään suojaan halliin. Hallissa tehdään varsinainen käsityö. Se on emännän hommaa.
– Avaan nivohkat. Yhdestä tulee noin kaksi lyhdettä. Katkaisen korren päät tasamittasiksi ja sidon lyhteet narulla. Molempiin on olemassa paineilmalla toimiva kone. Sen jälkeen lyhteet pussitetaan ja niin ne ovat valmiita lähtemään kauppoihin myyntiin, Marianne Lehtinen selvittää.
Vilja houkuttelee paikalle lintuja. Janne Lehtinen naurahtaa, että heillä asustaa muutama tuhat keltasirkkua. Arvelisi apajille saapuvan myös siimahäntäisiä. Mutta ei vain saavukaan – siitä pitää huolen talon kissa.