Kappalainen Tapio Hirvilammi muistuttaa, että myös ensimmäisenä jouluna ihmiset elivät keskellä arkea. Nyky-yhteiskunta on täynnä vaatimuksia. Meiltä vaaditaan ja me vaadimme itseltämme.
Nurmon kappeliseurakunnan kappalainen Tapio Hirvilammi istahtaa Hyllykallion seurakuntakodin joulukuusen viereen. Hän kääntää katseensa kohti alttaria ja siellä olevaa Jeesuksen ristiä.
– Tässä on joulupuu ja tuolla ristinpuu. Niissä molemmissa on sellaista Jumalan tekojen suurta kokonaisuutta. Raamatussa ei mainita joulupuuta, mutta sen sijaan siellä mainitaan taivaan koti ja siellä kristallivirran äärellä oleva elämänpuu. Joulupuussa on paljon kristillistä symboliikkaa. Latvassa loistaa tähti ja pallot ovat kuin elämänpuun hedelmät. Ristinpuu on sovituksen puu ja muistutus siitä rakkaudenosoituksesta, että Hän lähetti oman poikansa meidän pelastukseksemme.
Jumalan suunnitelman mukaisesti pelastus saapui keskuuteemme pienessä vauvassa.
– Joulun voi tiivistää pienoisevankeliumiin Joh. 3:16. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Tapio Hirvilammi kuvailee joulua kivijalaksi, jonka päälle moni asia rakentuu.
– Esimerkiksi ruuat ja lahjat. Se on myös monen asian tähtäyspiste ja monenlaisten tunteiden suurennuslasi. Jouluksi tullaan kotiin ja valmistutaan ammattiin. Kun jouluna tapahtuu jotain, se muistetaan erityisesti. Kaikki joulun asiat palvelevat sitä kivijalkaa.
Joulun sanoman yksityiskohdat ovat kuin peilejä meidän nykyihmisten elämästä.
Jouluna kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja joulun erikoispiirre piilee kappalaisen mukaan siinä, että se herkistää ja näyttää tunteita kuin suurennuslasin läpi. Ilon rinnalla moni kokee jouluna melankoliaa ja ikävöi menneitä sukupolvia.
– Vaikka joulun sanoman kirkas ydin on muuttumaton ja pysyvä sekä aina sama, se jalkaantuu vuosittain keskellemme vähän eri tavoin. Edesmenneiden läheisten ikävöiminen on terveellistä, hoitavaa ja eteenpäin vievää melankoliaa. Suru ja ilo ovat sisäkkäisiä asioita.
Tapio Hirvilammi miettii myös vuodenajan merkitystä herkistymisen kokemiselle.
– Tämä pimeä vuodenaika on sellaista lyhkäisten askelten aikaa. Ei ole kiirettä; pitkä pimeä talvi on siellä edessä odottamassa. Keväällä ja pääsiäisen aikaan olo on malttamatonta ja silloin ei herkisty niinkään.
Joulun sanotaan olevan erityisesti lasten juhla.
– Joulu puhuttelee meidän sisällämme olevaa lasta. Kun pelastaja saapuu keskellemme lapsen muodossa, siinä on jotain vastustamatonta. Jotain, joka murtaa torjuntamekanismit tässä maailmassa, jossa pitää pärjätä ja suoriutua ja jossa kaikki asiat mitataan jollain konstilla.
Nyky-yhteiskunta on täynnä vaatimuksia. Meiltä vaaditaan ja me vaadimme itseltämme. Tapio Hirvilammi miettii kuinka jouluna iskevän riittämättömyyden tunteen voisi välttää.
– Ihmiselle on luonnollinen tapa ajatella, että kun jotain tekee, niin siitä saa palkinnon. Tottakai rappusten lakaiseminen ja tiskipöydän pyyhkiminen on hyviä asioita, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, että Jeesus-lapsi syntyi hyvin vaatimattomiin oloihin. Ulkonaiset puitteet olivat vaatimattomammista vaatimattomimmat. Nukkumapaikkana eläinten ruoka-astia tallissa ja ensimmäisinä tervehtijöinä paimenet, joita ei tunneta edes nimeltä. He olivat sen aikaisen yhteiskunnan alhaisinta sakkaa. Siksi voi vain jäädä ihmettelemään, mistä meille on tullut niin suuri vaativuus joulujuhlan rakentamisessa.
Tapio Hirvilammi toivoo osaavansa itse pyhittää joulunsa levolle.
– Pyydän ja toivoin oikein viimeisen päälle lepoa. Sellaista ajatusta, että tänään ei tarvitse, eikä huomennakaan niin tarvitse. Jos lepo olisi myyntitavaraa, niin ostaisin sitä.
Arjen kiireiden ja vaatimusten keskellä tarpovalle tallaajalle kappalaisella on lohduttava muistutus: joulun lapsi syntyi aivan tavallisen arjen keskelle.
– En aliarvioi mitään juhlaa, mutta kyllä joulun sanoman luokse tuleminen on aidoimmillan silloin, kun se liittyy siihen kulloiseenkin elämäntilanteeseen, eli arkeen. Jokaisen omanlaiseen arkeen. Niin kuin silloin, kun enkeli tuli paimenten eteen ilmoittamaan Jeesuksen syntymästä, paimenet tekivät työtään. Oli myös veronkeräämisprosessia, matkantekoa, tilanpuutetta. Oli kihlaparin omaa prosessointia. Joulun sanoman yksityiskohdat ovat kuin peilejä meidän nykyihmisten elämästä. Esivalta antoi silloinkin käskyjä, kuinka ihmisten pitää tehdä. Vaikka tapahtumat sijoittuvat 2000 vuoden taakse, ne ovat hyvin tuttuja meille. Vaikka jo silloin oli monenlaisia juhlapalatseja ja hienoja vastaanottoja, Vapahtaja syntyi talliin.