Ufotutkimus on menossa kohti läpimurtoa, uskoo Heikki Kulju: “Kun mennään valtiolliselle tasolle, se on kova juttu”

Ufotutkija Heikki Kulju kertoo, että marraskuussa julkaistun dokumenttisarjan myötä ihmisten yhteydenotot ufohavaintoihin liittyen ovat lisääntyneet. Hän uskoo ufotutkimuksen olevan läpimurron partaalla erityisesti Yhdysvalloissa.

Lapualainen Heikki Kulju on ollut viime kuukausina paljon otsikoissa. Kuljulla on akupunktiotarvikkeita välittävä yritys, jonka toimintavastuuta hän on hiljalleen siirtänyt pojalleen. Kulju on tehnyt taikuriesityksiä ammattilaisena 25 vuoden ajan, hän on radioamatööri ja harrastaa myös lentämistä. Kulju vaikuttaa useammissa yhdistyksissä, kuuluen Odd Fellow -veljeskuntaan ja Rotaryklubiin sekä toimien Seinäjoen Seudun Suomi-Amerikka yhdistyksen puheenjohtajana. Koko kansan tuntemaksi Kulju on noussut erityisesti toisesta puheenjohtajan pestistään: hän toimii Suomen Ufotutkijat ry:n (SUT ry) puheenjohtaja. Otsikoihin Kulju on puolestaan noussut Ylen marraskuun alussa julkaiseman Ufotutkijat-dokumenttisarjan myötä.

Ufotutkijat-dokumentti toi ufotutkimuksen koko kansan tietoisuuteen ja sen myötä myös tutkijoiden tehtävät ovat viime aikoina lisääntyneet.

– Ei se yllätys ollut, osasimme sitä odottaa, Kulju kertoo. Hän arvelee, että lisääntyneet yhteydenotot liittyvät siihen, että ihmiset uskaltavat kertoa omista kokemuksistaan vasta nähtyään, että muillakin on samanlaisia.

– Moni pelkää tulevansa leimatuksi. Nostan hattua jokaiselle, joka on uskaltanut tarinansa kertoa.

Palaute dokumentista on ollu hyvin positiivista. Kulju miettii, että ihmiset ovat menneet pitkän askeleen eteenpäin.

– Muutamat “huuhaata” kommentit toki aina tulee, mutta ei ainuttakaan häiriösoittoa. Toista olisi ollut 80–90-luvulla, Kulju naurahtaa.

Siihen, onko dokumentti saamassa jatkoa, Kulju mainitsee, että alustavia kyselyitä on tullut jo useammalta tuotantoyhtiöltä, mutta mitään sopimuksia ei ole solmittu.

– Sen voin kertoa, että Ufotukijat-dokumentti on valittu ehdolle kansainväliselle festivaalille. Käännöstöitä kuulemma tehdään tällä hetkellä, Kulju kertoo.

Käytännössä ufotutkijan työ etenee siten, että Kulju vastaanottaa ilmoituksia ja siirtää niitä tutkijoille eri puolille suomea.

– Kaikkia tapauksia ei voi tutkia. Suurin osa havainnoista on valopalloja. Niitä ei lähdetä tutkimaan, sillä niitä on niin paljon. Paikan päälle lähdetään vain jos kyseessä on lähihavainto, Kulju selventää ja kertoo, että tutkimus aloitetaan poissulkemalla eri vaihtoehtoja, esimerkiksi lentokoneet ja satelliitit.

Kuljulla on ollut lentolupakirja vuodesta -74 lähtien. Hän kertoo tuntevansa ilmailuasiat hyvin.

– Pitkä kokemus tuo ymmärrystä siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Moni ei tiedä, että esimerkiksi USAlla on 80-luvulta saakka ollut käytössä kolmion muotoinen lentoalus TR3B, joka pystyy leijumaan paikallaan. Tavalliselle kansalaiselle tuollainen on aina ufo, Kulju mainitsee.

Noin 80 prosenttia havainnoista pystytään selittämään ja vain 20 prosenttia on niitä tunnistamattomia.

Erityisen paljon ufoilmoituksia tulee aina sotaharjoitusten aikaan, kun lentokoneiden soihdut aiheuttavat lyhytkestoisia valoilmiöitä taivaalla. Myös dronejen yleistyminen näkyy ufohavaintojen lisääntymisenä.

– Noin 80 prosenttia havainnoista pystytään selittämään ja vain 20 prosenttia on niitä tunnistamattomia, Kulju kertoo.

Dokumentin myötä myös hypnoosipyynnöt ovat lisääntyneet. Kaikki yhdistyksen saamat hypnoositapaukset tulevat käytännössä Kuljulle. Ne liittyvät yleensä siihen, että yhteydenottaja tietää jotain tapahtuneen, mutta hänellä ei ole siitä varmuutta. Hypnoosia käytetäänkin erityisesti abduktio-epäilyissä, eli tapauksissa joissa epäillään ihmisen joutuneen siepatuksi avaruusalukseen. Kulju kiinnostui hypnoosista 11-vuotiaana. Ensimmäisen hypnoosin hän on tehnyt jo 14-vuotiaana.

Kulju mainitsee, että monessa tapauksessa hypnoosikertoja tarvitaan useampi kuin yksi. Hän kuvailee, että joskus estot ovat myös niin vahvat, ettei muuria pystytä ohittamaan. Erityisen onnistuneeksi hypnoosiksi Kulju mainitsee Ylen dokumentissakin nähdyn Sami Taustilan tapauksen, jossa mies kuvailee hypnoosissa kohtaamisensa humanoidien kanssa jonkinlaisessa aluksessa.

– Sami Taustila vaipui helposti syvähypnoosiin. Estoja oli laitettu hänellekin, eikä hän pystynyt kaikkea muistamaan. Selvisi muuten myöhemmin, että hän oli oikeasti kadoksissa kaksi vuorokautta, eikä yhtä, kuten dokumentissa kerrotaan.

Kulju ei suostu hypnotisoimaan kaikkia. Silloin tällöin ufotutkija törmää työssään esimerkiksi mieleltään sairaisiin ihmisiin, ja onpa muutama huijarikin kohdalle osunut.

– Ehdottomasti kieltäydyn hypnotisoimasta mieleltään sairaita. Olen myös oppinut tunnistamaan huijausyritykset. Huomaan vilpin ihmisestä jo ensimmäisen parin minuutin aikana, Kulju kertoo.

Ufohavaintoja tehdään Suomessa noin 150 vuodessa, joista noin 15–20 prosenttia on Etelä-Pohjanmaalta.

– Oulun seudulta tulee eniten havaintoja, siellä on kautta aikojen tehty erityisen paljon havaintoja. Etelä-Suomessa havaintoja tehdään myös paljon, mutta siellä on myös paljon ihmisiä, Kulju mainitsee.

Kuljulla itsellään on kolme omaa kokemusta selittämättömistä valoilmiöistä. Hän kuvailee etteivät hänen kokemuksensa ole mitenkään järisyttäviä, mutta viimeisin niistä on ajankohtaan nähden mielenkiintoisin. Tuo havainto tapahtui Ylen dokumentin kuvausten aikaan Ilmajoen Koskenkorvalla.

– Olimme juuri lopettaneet kuvaukset, kun taivaalle yläpuolelleni ilmestyi noin pesäpallon kokoinen valopallo 45 asteen kulmaan ja sitten toinen samankokoinen siihen alapuolelle. Ne olivat näkyvissä vain muutamia sekunteja ja sitten häipyivät. Näille ei ole mitään loogista, perinteistä selitystä. Valitettavasti kameramies oli tuolloin toisaalla eikä saanut tätä nauhalle. Ehkä he tiesivät mitä ollaan tekemässä ja kävivät näyttäytymässä. Tämä oli ehdottomasti piste i:n päälle kuvauksille, Kulju kertoo.

SUT ry:n toimintaa Kulju kutsuu puolipäivätyöksi, sen verran paljon hommia se teettää. Ufotutkimuksen lisäksi yhdistyksen puitteissa riittää muutakin työtä. Yhdistys julkaisee esimerkiksi kirjoja, joita on tähän mennessä julkaistu jo 24. Yhdistys täyttää tänä vuonna 50 vuotta.

– Meillä on kansainvälinen seminaari tulossa syyskuussa. Esiintyjiä tulee viidestä maasta. Samassa tilaisuudessa julkaistaan myös uusi kirja: Uforaportti 25, Kulju kertoo.

Pullonhenki on päässyt pois, eikä sitä saa enää mitenkään takaisin.

Yhdistys on valtakunnallinen ja sen puitteissa toimii tällä hetkellä noin 40 tutkijaa, joista puolet ovat aktiivisia. SUT ry:n jäsenestä ei automaattisesti tule ufotutkijaa. Tutkijoiksi haluaville järjestetään koe, jonka perusteella tutkijaksi pääsee. Viime vuonna uusia tutkijoita saatiin kolme.

– Tämä on yksi harvoja yhdistyksiä, joissa jäsenmäärä kasvaa koko ajan, Kulju mainitsee.

Kulju on itse liittynyt yhdistykseen jo samana vuonna kuin se perustettiin, 1973. Ufotutkimusta hän on tehnyt aktiivisesti 80-luvulta lähtien. Yhdistyksen puheenjohtajana Kulju on toiminut nyt noin kuusi vuotta, aikaisemmin hän on toiminut myös yhdistyksen varapuheenjohtajana sekä hallitusjäsenenä.

Ensimmäinen kiinnostus aihetta kohtaan Kuljulla heräsi jo lapsena nähdessään aikakausilehdestä ufo-aiheisia sarjakuvia. Noin 15-vuotiaana hän luki ensimmäisen ufo-aiheisen kirjan. Alkuun Kulju tilasi paljon alan kirjallisuutta Yhdysvalloista, jonne vuonna 1973 myös matkusti ensimmäisen kerran.

– Olen käynyt siellä noin 150 kertaa. USAssa materiaalia saa paremmin, siellä on isoja kirjakauppoja ja alan lehtiä. Meillä oli monta vuotta myös talo Floridassa, kun lapset olivat pieniä, Kulju kertoo.

Erityisen mielenkiintoiseksi Kulju kuvaakin juuri Yhdysvalloissa viimeisen kahden vuoden aikana muuttunutta suhtautumista ufotutkimusta kohtaan. Kulju mainitsee esimerkiksi Pentagonin viimeaikaiset paljastukset, joissa myönnetään, että tunnistamattomia aluksia on nähty ja seurattu.

– Aiheesta on julkaistu muutamia virallisia tiedotteita, typistettyjä, mutta kuitenkin. Jopa kongressi on käsitellyt näitä asioita. Asiat ovat tulleet hallitustasolle ja nyt on ruvettu ns. tieteellisesti tutkimaan, vaikka todellisuudessa onkin jo kauan tutkittu, Kulju kuvailee.

Hän mainitsee myös ufo-lyhenteen tilalle käyttöönotetun uap-lyhenteen, joka tulee sanoista unidentified aerial phenomena eli tunnistamattomat ilmakehän ilmiöt.

– Ei voi vielä puhua läpimurrosta, mutta sitä kohden ollaan menossa. Asioita ei pidetä enää aivan niin salaisina kuin aiemmin. Kun mennään valtiolliselle tasolle, se on kova juttu, Kulju painottaa.

– Pullonhenki on päässyt pois, eikä sitä saa enää mitenkään takaisin.

Onko sinulla ufo-havainto? Voit ilmoittaa havainnostasi ufotutkijoille SUT ry:n verkkosivuilta löytyvällä lomakkeella.