Kotitalouksien neuvojana vuosisadan verran – nuorten ruokatiedon lisääminen Maa- ja kotitalousnaisten toiminnan keskiössä

Maa- ja kotitalousnaiset ovat jakaneet neuvoja arjen toimiin monilla paikkakunnilla jo sata vuotta. Näin erityisesti Etelä-Pohjanmaalla, joka on yhdistyksen toiminnan ydinaluetta. Valtakunnallinen yhdistyksen keskus sekä monet Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskukset täyttävät tänä vuonna 90 vuotta.

Yhteiskunnan monien murrosten läpi nimensä samana säilyttäneen Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksen perustamisvaiheessa järjestön tärkein tehtävä oli koota yhteen maaseudun naisia sekä jakaa tietoa, neuvoja ja käytännön oppeja. Vanhimpiin paikallisyhdistyksiin kuuluvat Ylihärmän Pakankylän ja Lapuan Tiistenjoen yhdistykset.

– Toiminnan teemat ja toteutustavat ovat muotoutuneet muuttuvan yhteiskunnan mukaisesti. Maaseutu hiljenee, mutta kotitaloudet arvostavat edelleen käytännön vinkkejä vaikkapa omatarveviljelyyn tai suomalaiseen ruokakulttuurin liittyen, kertoo toiminnanjohtaja Kirsi Varila Etelä-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaisista.

Naisten toiminta organisoitui vuosisata sitten maamiesseurojen alle. Järjestö teki tärkeää kolmannen sektorin työtä pulan keskellä eteenpäin pyrkivässä yhteiskunnassa. Etelä-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaiset toimii 160 vuotta täyttäneen ProAgria Etelä-Pohjanmaan yhteydessä.

– Etelä-Pohjanmaalla ensimmäinen järjestöjen palkkaama kotitalousneuvoja aloitti työnsä 120 vuotta sitten. Hän kiersi taloissa neuvomassa niukkuuden keskellä eläviä perheitä ravitsevan ruoan valmistuksessa, tukien näin perheiden hyvinvointia, Varila mainitsee.

Maakunnassa toimii edelleen 130 paikallisyhdistystä. Monet yhdistyksistä ovat vuokranneet näihin päiviin saakka kyläläisille astioita perhejuhliin ja järjestävät vuosittain tapahtumia. Kiinnostus lähiruokaan ja omatarveviljelyyn puutarhoissa sekä neulomisen ja muiden käsitöiden suosion nousu ovat luoneet uutta kysyntää maa- ja kotitalousnaisten toiminnalle.

Kuitenkin aktiivisia yhdistyksiä löytyy edelleen, ja uudet jäsenet ovat erittäin tervetulleita. Esimerkiksi Seinäjoen yhdistys kokoontuu viikoittain.

Kirsi Varila

– Järjestö on menettänyt jäsenistöään tasaiseen tahtiin viime vuosikymmenet. Koronavuosien rajoitukset hiljensivät entisestään toimintaa. Kuitenkin aktiivisia yhdistyksiä löytyy edelleen, ja uudet jäsenet ovat erittäin tervetulleita. Esimerkiksi Seinäjoen yhdistys kokoontuu viikoittain, Varila kertoo.

Jäsenistössä on paljon iäkkäitä naisia, joiden tietotaito olisi nuoremmille polville hyödyksi esimerkiksi luonnonantimien hyödyntämisessä ja perinteisissä työtavoissa.

– Pula-ajan eläneiden korvissa puhe 72 tunnin varautumisesta kuulostaa oudolta, sillä ennen on selvitty vaivatta viikonkin asioimatta kaupassa. Heillä on paljon vinkkejä tähän aikaan siitä, miten vaikeissa oloissa voi pärjätä, muistuttaa Varila.

Maa- ja kotitalousnaiset ovat kehittäneet yhteistyötä oppilaitosten kanssa erilaisten hankkeiden myötä. Nuoria kiinnostaa ruoan alkuperä ja tuotantoon liittyvät ilmastopoliittiset ja eettiset kysymykset. Toiminnan pääteema on lähiruoan ja ruoantuotannon arvostuksen vahvistaminen ja tuottajien tukeminen.

– Hankerahoituksen kautta meillä on mahdollisuus viedä tietoutta monipuolisesti eri ikäryhmille ja tehdä yhteistyötä muun muassa kuntien kanssa. Lähiruoan tekeminen tutuksi lapsille ja nuorille on tärkeä tehtävä. Esimerkiksi Kädet multaan-hanke vei lapsille tietoa ruoantuotannosta ja siitä, mistä ruoka pöytään tulee, Varila kertoo.

Etelä-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaisten työ jakautuu useaan päätoimeen. Paikallisyhdistysten viestintä ja ohjaus on vain osa siitä.

– Maisema- ja ympäristötyö yksityisille ja yrityksille tehtävien piha- ja ympäristösuunnitelmien muodossa on näkyvä osa tekemistämme. Toinen on Ruokaprovinssi-hankkeen puitteissa tapahtuva yritysyhteistyö. Ruokaan liittyviä kursseja ja koulutuksia sekä 72h-varautumiskursseja järjestetään niin yhdistysten kuin yritystenkin kanssa yhteistyössä.

Varila näkee maa- ja kotitalousnaisten toiminnalle yhteiskunnallisen tilauksen tässä ajassa.

– Korona-aikana ihmiset velvoitettiin eristäytymään koteihin. Yksinäisyys lisääntyi. Se on korostanut yhteisöllisyyden merkitystä ja tarvetta kaltaisellemme yhdistystoiminnalle, jossa kenenkään ei tarvitse yksin jäädä. Toiminta tuo positiivista vireyttä arkeen, yhdessä tekemisen iloa, hyödyllisten vinkkien lisäksi. Järjestö on poliittisesti sitoutumaton eikä sen jäsenyys ole nimestä huolimatta vain naisille rajattu, summaa Varila.