Matkailu: Sipoonkorven kansallispuisto on yksi valtavaan suosioon nousseista luontokohteista – viime vuonna kävijöitä oli jo 204 000

Kansallispuisto perustettiin kymmenen vuotta sitten.

Pieni lumiukko jättää kohta hyvästit talvelle. Juha Boijer

Katarina Boijer

Sipoonkorven kansallispuiston alueella on ollut asutusta jo noin 1200-luvulta alkaen. Silloin metsiköihin muutti ruotsinsukuisia asukkaita ja alkoi peltoviljelyn kausi.

Historiallisen elinkeinon jäljillä ollaan edelleenkin, sillä viljelysmaita on alueella runsaasti. Myös useat kansallispuiston tulentekopaikoista ovat satojen vuosien takaa.

Suomalaiset ovat aina olleet innokkaita puunhakkaajia, mutta Sipoonkorvessa metsää on paljon onneksi kaatamatta. Maasto on niin kallioista ja jyrkkää, että se on tehnyt hakkuista haastavia.

Historian havinaa ja huminaa on metsissäkin, sillä puusto on vanhaa ja suurimmalta osin luonnontilaista.

Kymmenen vuotta sitten perustettu Sipoonkorven kansallispuisto on Suomen 36. kansallispuisto. Se sai alkunsa Suomen luonnonsuojeluliiton sekä Natur och miljö -järjestön aloitteesta.

Sipoonkorvessa on noin 25 kilometrin verran merkittyjä reittejä. Juha Boijer

Sipoonkorpi uskoo roskattoman retkeilyn voimaan.

Korona-aikana useat luontokohteet ovat pullistelleet kävijöistä. Yksi niistä on Sipoonkorpi.

Vaikka Sipoonkorpeen pääsee linja-autollakin, suurin osa vierailijoista saapuu paikalle omalla autolla. Pysäköinti on etenkin viikonloppuisin ja loma-aikoina kaaosmaista. Parkkipaikkoja on tarjolla todella vähän etenkin Vantaan suunnasta tuleville. Autoilijat jättävät kulkuneuvojaan teiden varsille ja jopa asukkaiden pihoille, mikä on aiheuttanut jatkuvaa närää paikallisten keskuudessa.

Metsähallitus on lisännyt Sipoonkorven pysäköintipaikkoja, mutta sumppu jatkuu.

Vahva suositus luontoon haluaville on käyttää julkista liikennettä. Jos autolla haluaa huristella, kannattaa ajoittaa vierailu arkipäiviin ja tulla paikalle aikaisin aamulla.

Kun ikiaikaiseen metsään vihdoin pääsee, stressitaso alkaa laskea.

Sipoonkorpi on paikka rentoutumiselle, luonnon kauneuden ihmettelylle sekä arkihuolien heittämiselle. Linnut sirkuttavat, latvuksissa humisee seesteisesti ja keväinen lumi narskuu kenkien alla.

Hyvällä onnella voi nähdä pikkulintujen lisäksi haukkoja, pöllöjä ja tikkoja. Metsissä elelee myös metsoja ja ilveksiä.

Metsän eläinten lisäksi kesäisin alueella on lehmiä ja hevosia suorittamassa tärkeää maisemanhoidollista tehtävää.

Aurinko siivilöityy kauniisti mäntyjen lomasta. Juha Boijer

Pisin ja haastavin puiston reiteistä on ympyrän tekevä, viitisen kilometriä pitkä Kalkinpolttajan polku. Korkeuseroja ja jyrkkyyttä riittää.

Nimi tulee vanhasta ruukkialueesta, jossa on polun nimen mukaisesti poltettu kalkkia. Jäännöksiä ruukeista ei ole säilynyt nykypäivään, mutta joitakin uuneja ja louhoksia on edelleen näkyvissä. Polku halkoo myös maatalousaluetta, joten peltoja on paljon. Matalampi maasto luokin hyvän hengähdystauon mäkien jälkeen.

Lyhin reitti Tasakallio on vain kilometrin mittainen. Se ei ole korkeuseroiltaan häijy, joten polku sopii hieman leppoisampaan metsälenkkiin.

Reiteillä on tarjolla laavuja, taukopaikkoja sekä keittokatoksia. Katoksia voi myös varata etukäteen yksityiskäyttöön, jos on liikkeellä isommalla ja nälkäisellä porukalla.

Sipoonkorpi uskoo roskattoman retkeilyn voimaan, joten jäteastioita ei tarjolla ole. Maatuvat jätteet voi toki laittaa kompostoriin.

Jos polkujen tallaaminen ei riitä, alueella voi tehdä muutakin.

Talvisin ykköslaji on tietysti hiihto. Ladut ovat latukoneella tehtyjä ja huollettuja, joten upottavassa hangessa ei tarvitse sivakoida. Sipoonkorvessa voi hiihtää mieltymystensä mukaan niin perinteistä kuin vapaatakin hiihtotapaa.

Kevät ja kesä kolkuttelevat jo nurkan takana, joten lumettomia aktiviteetteja on kohta luvassa.

Lintujen tarkkailijat voivat seurata siivekkäiden asukkien puuhia. Lintuja on erityisen paljon Sipoonjoen sivujoen Byabäckenin varrella. Hurjapäät voivat harrastaa kiipeilyä ja geokätköilyn ystävät etsiä piiloja.

Kansallispuistossa kiemurtelee jokia. Juha Boijer

Kesän ja syksyn tullen kansallispuistoon voi tulla napsimaan marjoja ja sieniä. Metsissä on paljon mustikoita sekä herkullisia suppilovahveroita.

Käävätkin ovat hauskoja ja kiehtovia tapauksia. Niitä on kansallispuistossa kymmeniä eri lajeja.

Ratsastus on sallittua koko puiston alueella. Huolettomat hevosettomat suhailevat polkupyörillä, ja pyöräily Sipoonkorvessa onkin mukavan haastavaa reisilihaksille.

Kuusijärvellä on sauna sekä uintimahdollisuus Vantaan suurimmalla uimarannalla. Sauna on koronan takia suljettuna ainakin 31. maaliskuuta asti.

Mutta kävely on kuitenkin kansallispuiston kuningaslaji. Hiljaisella tahdilla näkee paljon, ja samalla voi hengittää raitista ilmaa sekä aistia Suomen luonnon ainutlaatuista monimuotoisuutta.

Sipoonkorpi on saanut myös yllättävän tittelin: siellä on Suomen metsäisin metsä. Suomen Luonto -lehti etsi metsäisintä metsää viitisen vuotta sitten Luonnonvarakeskuksen avulla.

Polut on merkitty hyvin pituuksineen ja taukopaikkoineen. Juha Boijer

Sipoonkorpi

Kävijämäärässä huima nousu

Kansallispuisto sijaitsee Sipoon, Vantaan ja Helsingin alueilla.

Kooltaan noin 23 neliökilometriä.

Sipoonkorvessa on muun muassa jylhää havumetsää, lehtoja, kallioita ja suoalueita.

Vuonna 2010 alueella vieraili 51 000 ihmistä. Vuonna 2017 vierailijoita oli noin 91 000 ja viime vuonna 204 000.

Muutama vuosi sitten avattu Sudentassu-silta lisäsi matkailijoita entisestään. Silta sijaitsee Vantaan Kuninkaanmäessä, ja se johtaa suoraan Kuusijärven ulkoilualueelta Sipoonkorpeen.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.