Timo Soini julkaisee elokuun lopussa muistelmakirjan. Tampere on miehen elämässä tärkeä paikka monesta syystä.
Valkoinen Mercedes-Benz kaartaa heinäkuisena perjantai-iltapäivänä Tampereella Pispalan Vaakon Nakin eteen. Ovesta astuu ulos tuttu mies: perussuomalaisten perustaja ja entinen puheenjohtaja Timo Soini. Mies ja grilli ovat toisilleen tuttuja.
– Tuon paikan väki varmaan innostuisi, jos astuisin ovesta sisään, Soini murjaisee ja näyttää kädellään viereistä alakulttuuriväen ja punkkareiden suosimaa Vastavirta-klubia.
Lausunto tekee saman tien selväksi sen, että entinen ulkoministeri tiedostaa edelleen sen, kuka on ja mikä on.
– Vuosien varrella on vinoiltu, että Soini on mersupersu. Näinhän se on. Tuossa on mersu ja tässä on persu. Olen persu, vaikka en tällä hetkellä voisi kuvitellakaan puoluetta äänestäväni. Toki samat sanat pätevät nyky-kokoomukseenkin...
Grilliltä mies tilaa Vaakon lautasen. Tuhdista, erittäin lihapitoisesta annoksesta salaattia saa etsiä suurennuslasilla.
Se saattaa vastata vanhaa mielikuvaa Soinista. Mökiltään Sastamalasta Tampereelle saapunut mies on kuitenkin laihtunut silminnähden ja on silmällä arvioituna freesissä kunnossa ministeri-Soiniin vertailtaessa.
– Nyt sitä miettii, miten ihmeessä on jaksanut olla vuosien ajan puheenjohtaja? Totta kai halusin olla, mutta silti. Ministerinä ja puheenjohtajana on päällä koko ajan sellainen myrkytystila.
Tampere on miehelle rakas kaupunki. Soinin vanhemmat tapasivat toisensa aikanaan Järvensivun lavalla. Oman vaimonsa Tiinan nuori Soini löysi Tillikasta. Tampereella alkoi myös innostus raveihin Vanhalla Hippoksella 29. kesäkuuta 1976.
– Tampere on Soinin elämässä paikka, jota ei voi ohittaa. Linkosuolla meni kesät 1981 ja 1982. Olisivat halunneet jatkoakin, mutta Vennamo kutsui ja työ jatkui SMP:n puoluetoimistolla. Nuorelle miehelle se oli hieno työpaikka: siellä näin ensimmäistä kertaa elävänä niitä kommunistejakin. Oli siellä muitakin töissä, Soini naurahtaa.
– Ulkoministerikautena Palttalan Veikko kutsui avaamaan pakkauslinjaa, ja ilman muuta tulin.
Äiti asuu edelleen Tampereella keskustan kupeessa. Sinne poika vie haastattelun jälkeen tuliaisia. Isä Martti kuoli Peurankallion senioritalossa kesällä 2020.
– Isä oli Tapparan mies, äiti Ilveksen kannattajia. Minun ei ole tarvinnut tätä valintaa tehdä, olen kannattanut aina Lukkoa.
On Soini ehtinyt seurata myös tamperelaista kuntapolitiikkaakin. Hän aloittaa analyysinsa korostamalla sitä, että arvostaa vanhan puolueensa tamperelaista ryhmäpuheenjohtajaa Lassi Kalevaa.
Mutta.
– Ensin puolueen johto puhuu, että vaaleissa ollaan Suomen suurin, mutta lopputuloksessa jäädään kepunkin taakse. Meikäläisen aikaan tällä tuloksella kritiikki olisi ollut kovaa, mutta ei nyt. Se kertoo siitä, että puolue ei ole enää puolue, vaan lahko, jonka johtajaa ei arvostella.
– Ei saisi käydä näin, että voitetaan vaalit ja sitten pelataan kaikesta ulos. Oppositiosta ei ole koskaan päätetty yhtään mitään, eikä tulla päättämäänkään.
Politiikka on Soinin mukaan muuttunut muutenkin.
– Lehdessä on ilmoitus, että tule tapaamaan sitä ja tätä poliitikkoa. Harvemmin lukee, että poliitikko puhuu. Minä menin aina torille, otin kaljakorin tai jaffalaatikon ja huusin sieltä. Vaatikaa enemmän: käskekää niiden puhua kolme minuuttia EU:sta tai kolme minuuttia veroista.
Soini sanoo ymmärtävänsä, että politiikka on nykyisin lähes tyystin tunnelaji.
– Ei mene enää niin kuin valtio-opin kirjoissa, että jokainen äänestää sosioekonomisen taustansa mukaan. Vennamo-vainaa täräytti aikoinaan nyrkin pöytään, että Timo, siinä tapauksessa liberaalit olisivat suurin puolue ja professorit johtaisivat maata – mutta kun se ei ole niin!
Riikka Purra ehdolle perussuomalaisten uudeksi puheenjohtajaksi