Kanerva Jääskeläinen rakastaa retkeilyä kotimaassa. Metsässä syntyy syvällisempiä keskusteluja kuin kahviloissa.
Koskenlasku ensimmäistä kertaa ikinä, kesäkelkkarata, yksinvaellus, yöpyminen oudossa paikassa...Tässä muutama esimerkki Kanerva Jääskeläisen, 29, retkikokemuksista tältä vuodelta.
Jääskeläinen, sosiaalisessa mediassa nimellä Seikkailumuikku, lähti toteuttamaan kuluvana vuonna 12 kohdan seikkailu- ja retkeilyhaastetta. Hän on tehnyt niistä tähän mennessä seitsemän, tavallisen retkeilyn lomassa. Ainoa, mikä someseuraajien kanssa luodusta listasta jää väliin, on Norjan retki.
– Se ei nyt onnistu, mutta ehkä päätämme siihen jonkin uuden haasteen tilalle, Jääskeläinen pohtii.
Kanerva Jääskeläinen rakastaa matkailua Suomessa. Hän ei ole käynyt ulkomailla viiteen vuoteen.
– Olen omistautunut kotimaanmatkailulle. Lähdin tekemään instatiliä seikkailuista kotimaassa jo ennen korona-aikaa. Halusin kertoa kaikille, miten mahtavia paikkoja täällä on, Jääskeläinen sanoo.
Kun pääsin ensimmäisen tunturin laelle, itkin.
Sittemmin esimerkiksi kansallispuistoissa on ollutkin ruuhkaa.
– Monesti ihmiset jäävät paikkoihin, joihin pääsee autolla viereen. Ne vain ovat usein turistirysiä.
Jääskeläinen vinkkaa tutustumaan myös tuntemattomampiin paikkoihin ja maisemiin. Mutta on hänelläkin suosikkeja tunnetuissa kohteissa.
– Kaikkien pitää nähdä Koli! Vaikka sekin on nyt ollut vähän turistirysä. Ja jos et ole koskaan käynyt Lapissa, käy.
Kesän kokemuksista Jääskeläiselle on jäänyt mieleen erityisesti koskenlasku Kuusamossa, Pienen Karhunkierroksen maisemissa.
– Koskenlasku oli ihan älyttömän hauskaa. Laskimme Kitkajoen suurimmissa koskissa. Olen hurjapää, en pelkää oikein mitään tuollaista. Sanoin jo päiväkoti-ikäisenä, että minusta tulee ammattimainen benjihyppääjä.
Kanerva Jääskeläinen ei ole kuitenkaan ryhtynyt tekemään benjihyppyjä ammatikseen. Elämässä on riittänyt seikkailuja muutenkin.
Ensihoitajana aiemmin työskennellyt Jääskeläinen valmistui vuonna 2019 valokuvaajaksi. Sen myötä hän alkoi tehdä myös sosiaalista mediaa.
Heinäkuussa Jääskeläinen heittäytyi yrittäjäksi. Idea siitä oli syntynyt kolme kuukautta aiemmin.
– Uudenkuun yönä. Hoksasin vasta myöhemmin, että uusikuu symboloi uuden alkua.
Jyväskylässä asuva Jääskeläinen viettää paljon aikaa mökillä Juvalla. Puheessa kuuluu vivahde itäsuomalaisuutta.
– Juureni ovat Itä-Suomessa, suku on siellä. Tuntuu, että koko Suomi on auki. Saatan löytää itseni pian jostain muualta, ehkä Itä-Suomesta, ehkä Lapista, kuka tietää.
Palataan hetkeksi haasteisiin. Outo yöpymispaikka oli Pyynikin näkötorni, jossa Jääskeläinen sai luvan viettää yhden kesäyön.
– Mahtava kokemus!
Uutena vesiurheilulajina Kanerva Jääskeläinen kokeili puolestaan wakeboardingia eli vesilautailua.
– Ihastuin lajiin ja kävin uudestaankin.
Kesällä Jääskeläinen kävi myös Saanan huipulla ja vaelsi yksin. Syksyllä olisi tarkoitus tehdä muun muassa melonta- ja pyöräilyvaellukset.
– Ne voivat olla päiväretkiä mutta suunniteltuja, joissa mennään paikasta a paikkaan b. Ei mitään melontaa lähivesistössä.
Luonto on Jääskeläiselle rauhan tyyssija, jossa hän palautuu ja josta hän saa energiaa.
– Metsä on kirkkoni.
Jääskeläisen missio on saada ihmiset ulkoilemaan ja tekemään retkiä yksin ja yhdessä.
– Metsässä pääsee juttelemaan paljon syvällisemmin kuin kahvilassa. Ja jos menee yksin, tekee samalla matkan itseensä. Koin sen Lapissa.
Vuosia aiemmin Jääskeläinen ei olisi uskaltanut retkeillä yksin.
– Olen siinä mielessä tuore seikkailija. Koin ennen, että jos ei ole seuraa, en voi tehdä matkoja.
Koronakevään ahdistus sai Jääskeläisen lähtemään ensimmäistä kertaa retkelle yksin. Hän halusi retkeillä entistä enemmän, mutta seuraa ei oikein ollut.
– Päätin kokeilla yksin. Retki oli niin mieltä tyynnyttävä ja helpottava, että päätin tehdä muutaman lisää.
Retkillään Jääskeläinen haluaa usein kiivetä korkeille paikoille, lähelle taivasta.
Ensimmäinen matka yksin Lappiin oli ikimuistoinen. Tunteet alkoivat nousta pintaan jo ajomatkalla.
– Kun näin tuntureita, herkistyin. Kun pääsin ensimmäisen tunturin laelle, itkin. Koko reissu oli hieno elämys, ja uskalsin tehdä sen yksin.
Jääskeläinen on kokenut samanlaisia pakahduttavia tunteita monilla matkoillaan, kuten UKK-puistossa, jossa hän katseli pitkälle näkyvää maisemaa ja tunsi olevansa hyvin pieni suuressa maailmassa.
Tunteita Jääskeläinen haluaa välittää myös Seikkailumuikku-kanavillaan, tietoiskujen, varustevinkkien ja reittiselostusten lisäksi. Ne voivat olla esimerkiksi tunteita itsensä voittamisesta, onnellisuuden tunne tunturinlaella tai kaatosateessa eksymisestä syntyvä hetkellinen epätoivo.
Retkillä on sattunut pienten harhaankulkemisten lisäksi muitakin kommelluksia. Keväällä Kanerva Jääskeläinen lähti vaeltamaan ystävänsä kanssa Kolin Herajärven eteläisen reitin. Kartasta he olivat lukeneet paikasta nimeltä Kahlaamo.
Ensin vastaan tuli kosteikko, jossa pitkospuut olivat aika lailla veden alla. Sen jälkeen edessä olikin oikea joki.
– Se olikin oikeasti se kahlaamo. Vesi ulottui haaroihin asti. Pitkospuuosuudella olin jo ehtinyt kastella kenkäni ja pilasin ne sitten lopullisesti ja klassisesti kuivattelemalla niitä nuotion lähellä. Nyt olen sitä mieltä, että nuotiolla ei saa lämmittää muuta kuin ruokaa.
Kanerva Jääskeläinen haaveilee matkailuautosta.
– Se olisi sellainen turvasatama. Nyt olen yöpynyt teltassa ja pienessä farmariautossa.
Tavoitteena on kiertää kaikki Suomen 40 kansallispuistoa, mutta haaveena olisi kiertää myös kaikki Suomen 27 virallista kansallismaisemaa. Siihen Seikkailumuikku voisi haastaa sekä itsensä että muut.
