Työelämä | Anton Tuononen, 22, perusti yrityksen päästäkseen metsätöihin – "Mietin, onnistuuko tämä ja minkälaista paperihommaa tässä on"

Yrittäjät tekevät entistä isomman osan metsurin töistä.

Lokakuun lopun metsä tihkuu kosteutta täysin hiljaisena. Anton Tuononen, 22, nykäisee raivaussahan käyntiin, kiinnittää sen valjaisiin ja alkaa harventaa korkeaksi venähtänyttä kuusitaimikkoa.

Poistettavia puita arvioi toisen vuoden metsätalousinsinööriopiskelija ja keväällä aloittanut yrittäjä.

– Koulun puolesta piti tehdä harjoittelu kesällä. Yritin löytää raivaus­hommia palkkatöinä. Kävi ilmi, että sellaisia ei enää hirveästi ole, vaan pitäisi olla yritys, hän kertoo.

Joensuulainen Tuononen oli ennen ammattikorkeakoulussa aloittamista opiskellut lähihoitajaksi, käynyt armeijan ja tehnyt kesätöitä. Toiminimen perustaminen oli iso päätös.

– Mietin, onnistuuko tämä ja minkälaista paperihommaa tässä on.

Metsurin työt eli metsän istutus ja raivaus ovat yhä enemmän siirtyneet yrittäjien tehtäviksi. Suuret yhtiöt ovat pääsääntöisesti luopuneet omista metsureistaan ja ulkoistaneet työt joko yksin toimiville yrittäjille tai pienemmille metsäpalveluyrityksille, jotka nekin usein työllistävät yrittäjämetsureita.

Toisen siipien suojassa yrittäjyyttä ei voi harjoitella.

Eila Lautanen

– Se on raaka totuus, että yrittäjät työllistyvät paremmin. Ammattitaitoisen työvoiman saanti on vaikeaa, koska metsäalalla on kausityöongelma. Ehkä Etelä- tai Lounais-Suomessa voi tehdä vuoden ympäri, mutta muualla talvikausi on hiljainen, sanoo METO – Metsäalan Yrittäjät ry:n puheenjohtaja Tuomo Turunen.

Myös omassa metsäpalveluyrityksessään Turunen työllistää yhä enemmän yrittäjämetsureita.

Yksityiselle metsänomistajalle taas työn tilaaminen yrittäjältä on aina kätevintä.

Turusen mukaan monet yrittäjämetsurit paikkaavat talven hiljaisia aikoja tekemällä esimerkiksi muita palkkatöitä.

– On yrittäjiä, jotka ovat esimerkiksi laskettelukeskuksilla töissä. Jos osaamista riittää, niin voi ottaa pihapuun kaatoa ja pihatalkkarin töitä. On myös pieniä tonttihakkuita, joita ei voi koneella tehdä.

Alkuun olisin itsekin tehnyt mieluummin palkkatyötä, mutta nyt kyllä valitsisin yrittämisen.

Anton Tuononen

Metsänhoitotöiden muutos vaikuttaa alan koulutukseen. Alan perustutkinto on nimeltään metsuri-metsäpalveluiden tuottaja. Opiskelijoita neuvotaan varautumaan yrityksen perustamiseen.

– Koulutuksen kohdalla on haastavaa juuri se yrittäjyyden opettaminen, sanoo metsäalan koulutukseen perehtynyt kehittämispäällikkö Eila Lautanen Työtehoseurasta.

Metsuriyrittäjän pitäisi osata markkinoida itseään ja hinnoitella työnsä oikein. Talousasiat eivät kuitenkaan usein ole 15-16-vuotiaiden opintoja aloittavien nuorten listalla ykkösenä.

– Nuoret kokevat tekemisen hyvin tärkeäksi ja siihen satsataan. Talousaiheet taas tuntuvat aika vierailta, Lautanen sanoo.

Tilannetta mutkistaa vielä se, ettei metsurin usein ole mahdollista edes aloittaa uraansa toisen palveluksessa. Esimerkiksi rakennusalalla yksinyrittäminen on yleistä, mutta harva perustaa yrityksen suoraan koulun penkiltä.

– Toisen siipien suojassa yrittäjyyttä ei voi harjoitella, Lautanen tiivistää.

Lautasen mukaan talousosaaminen voi nousta ongelmaksi myös pitkään palkkatyössä olleelle metsurille, jolle kerrotaan, että töiden jatkuminen edellyttää yrityksen perustamista.

Anton Tuonosen kiinnostus metsäalaan lähti luontoharrastuksesta. Yrityksen tarpeisiin hankittu ja pakettiautoksi rekisteröity maastoauto toimii myös jäniskoiran kuljetuksessa.

Apua yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen liittyviin kysymyksiin hän on saanut tutuilta yrittäjiltä ja koulun yrittäjyyskursseilta.

– Pitihän sitä perehtyä. En ole ottanut mitään kirjanpitopalveluita, niin sitä piti opiskella.

Markkinointia hän ei ole juuri tehnyt, sillä töitä on löytynyt tuttujen ja sukulaisten kautta. Laskutus on sovittu joko tuntien tai tankillisten mukaan.

– Kun olen ollut tuolla hommissa, niin minulta on tultu myös kyselemään suoraan, että joutaisinko raivaamaan.

Tulevan metsätalousinsinöörin silmään töistä ei pitäisi olla pulaa.

– Aika paljon näkyy kohtia, joissa saisi käydä vähän raivaamassa. Metsänomistajat eivät varmaan oikein tajua, mikä merkitys sillä on metsän kasvulle, hän sanoo.

Metsätyön muutos on herättänyt myös närkästystä. On puhuttu pakko- tai näennäisyrittäjyydestä, jossa iso yritys teettää edelleen saman määrän töitä mutta siirtää yrittäjäriskin työntekijälle.

– Yrittäjänä sana pakkoyrittäjyys särähtää korvaan. Se on vähän niin kuin viimeinen vaihtoehto, Tuomo Turunen sanoo.

– Pakkoyrittäjyydestä puhuvat useimmin tahot, jotka eivät ole päivääkään itse tehneet töitä yrittäjänä.

Turusen mukaan varsinkin työn hinnoitteluun pitää kiinnittää alusta asti huomiota.

– Oman työn arvostus on saatava kohdalleen. Hintaa on aina helppo laskea. Mutta alihintaa on vaikea korjata.

Mahdollinen pakko ei näy ainakaan työhyvinvoinnissa. Luonnonvarakeskuksen vuonna 2020 julkistetussa Työhyvinvointi puuhuoltoketjussa -tutkimuksessa metsurit ja yksinyrittäjät olivat muita ryhmiä tyytyväisempiä työhönsä.

Kysymys pakkoyrittäjyydestä saa Anton Tuonosen mietteliääksi.

– Alkuun olisin itsekin tehnyt mieluummin palkkatyötä, mutta nyt kyllä valitsisin yrittämisen. Se on paljon vapaampaa esimerkiksi työaikojen suhteen.

Hän suunnittelee tekevänsä metsurintöitä yrityksensä kautta ainakin valmistumiseen asti.

Samaan aikaan Suomen metsien hoitovelka kasvaa, eikä tekeviä käsiä tahdo kotimaasta löytyä. Esimerkiksi valtion metsissä jo puolet hoitotöistä tehdään ulkomaisten tekijöiden voimin.

Yhä useampi työllistää itsensä

Yrittäjien määrä on Suomessa pysynyt noin 300 000:ssa koko 2000-luvun. Yksinyrittäjien tai itsensätyöllistäjien määrä on kuitenkin kasvanut, kertoo Tilastokeskuksen Yrittäjät Suomessa 2017 -tutkimus. Itsensätyöllistäjiä, joihin luetaan yrittäjien lisäksi myös muun muassa apurahansaajat, oli vuonna 2017 jo noin seitsemän prosenttia työllisistä.

– Yksinyrittäjiä yhdistää erikoistunut työ, jolle on kuitenkin kysyntää eri tahoilla. Keskiössä on osaaminen, kuvailee työelämän muutokseen perehtynyt tutkija Paul Jonker-Hoffrén Tampereen yliopistosta.

Suurin itsensätyöllistäjien ryhmä on erilaiset erityisasiantuntijat, kuten toimittajat, kääntäjät ja taiteilijat. Lähes yhtä paljon on palvelualan osaajia, kuten parturi-kampaajia. Kolmas suuri ryhmä on rakennustyöntekijät.

Tutkimusten mukaan noin viidennes kertoi ryhtyneensä yrittäjiksi olosuhteiden pakosta. Jonker-Hoffrén ei kuitenkaan pidä termiä pakkoyrittäjyys hyvänä.

– Ei kukaan pakota olemaan yrittäjä. On kaikenlaisia olosuhteita, joiden vuoksi ihmiset ovat ryhtyneet yrittäjiksi. Työllistyminen palkkatyöhön olisi saattanut esimerkiksi vaatia muuttoa toiselle paikkakunnalle.

Tutkimusten mukaan yksinyrittäjät ansaitsevat alasta riippumatta keskimäärin vähemmän kuin palkkatyössä olevat. He ovat kuitenkin yleensä palkansaajia ja muita yrittäjiä tyytyväisempiä työhönsä.

Sitä, kuinka suureksi itsensätyöllistäjien joukko lopulta kasvaa, on vaikea ennustaa. Jonker-Hoffrénin mukaan esimerkiksi Hollannissa jopa ravintolan kokki saattaa olla itsensätyöllistäjä.

–Siellä ollaan yleisesti sitä mieltä, että joustavuus on mennyt jo liian pitkälle.

Hän ei pidä todennäköisenä tilannetta, jossa yksinyrittäjien määrä kasvaisi huomattavasti ja laajenisi kokonaan uusille aloille jonkinlaisen äärimmilleen viedyn paikallisen sopimisen kautta.

– En usko, että työantajatkaan haluaisivat sitä. On monia hyviä syitä, miksi ihmiset tekevät työtä organisaatiomuodossa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat