Älylaite on päässyt monessa kodissa pomon asemaan – näin lukijat kommentoivat omaa älylaitteiden käyttöään

Itsesäätelykykyä ei ole kaikilla yhtä paljon, sanoo neuropsykologian erikoispsykologi Tuomo Aro.

Lasten lisääntyvä diglaiteaika pohdituttaa vanhempia. Joissakin perheissä se merkitsee päivittäistä vääntöä ruutuajasta ja sen sisällöstä.

Vanhempia huolestuttavat erityisesti nettikiusaaminen, internetin sisältö, lasten yleinen passivoituminen ja jatkuva ärsykkeiden tarve. Myös pelko leikkimisen vähenemisestä pohdituttaa.

Tämä käy ilmi Tammen Lukusankarit-yhteisölle tekemästä kyselystä, jonka aiheena oli lasten digilaitteiden käyttö. Kyselyyn vastasi 30 perhettä, joiden lapset olivat 0–15-vuotiaita. Suurin osa lapsista oli 7–10-vuotiaita.

Digilaitteella tarkoitetaan laitetta, joka toimii digitaalisesti. Niitä ovat älypuhelimet, läppärit, tabletit ja älyrannekellot.

Hetkinen. Yllä luetelluissa vanhempien huolenaiheissa on jotakin tuttua.

– Kyllä, aikuisillakin on ihan samoja haasteita kuin lapsilla: ajatuksen katkeamista joka plinkahdukseen ja puhelimen ajautumista käteen, sanoo lapsille suunnatun tietokirjan Puhelimen pomoksi – ota digimaailma haltuun vastikään julkaissut Aino-Mari Tuuri.

Aikuinen kuitenkin säätelee laitteensa käyttöajan itse. Se ei ole helppoa, sillä älylaitteiden anti on tehty koukuttamaan meidät niiden käyttäjiksi, olimmepa minkä ikäisiä hyvänsä. Ne vetoavat tehokkaasti uteliaisuuteemme, oppimisen haluumme ja kokemukseen olla sosiaalisesti hyväksyttyjä.

Useimmilta vaatii itsekuria pitää digilaitteella vietetty aika kohtuullisena.

Itsesäätelykykyjä ei ole jaettu kaikille tasapuolisesti, vahvistaa neuropsykologian erikoispsykologi ja psykologian lisensiaatti Tuomo Aro. Hän työskentelee Tutkimus- ja kuntoutuspalvelut Ludus oy:ssä.

– Itsesäätelyllä tarkoitetaan kykyä hallita lyhyen aikavälin houkutuksia saavuttaakseen pitkän aikavälin tavoitteita, Aro sanoo.

Aro tekee pääasiassa töitä neuropsykologista kuntoutusta tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa. Hän myös tarjoaa koulutusta älylaitteisiin ja oppimiseen liittyvistä aiheista.

Hänen asiakkaillaan on pulmia itsesäätelyn ja tarkkaavaisuuden kanssa. Varsinkin näiden ihmisten kannattaa Aron mielestä kiinnittää huomiota ja mahdollisesti rajata sitä, missä ja kuinka paljon he käyttävät älylaitteita.

– Tutkimuskirjallisuus viittaa siihen, että näillä nuorilla on muita suurempi riski ajautua älylaitteiden ongelmalliseen käyttöön, Aro sanoo.

Kun Aro on kysynyt nuorilta, mikä läksyjen teon useimmiten keskeyttää, vastaus on aina sama: kännykkä.

– Sen vilkuilusta on tullut niin automaattista, että sitä voi jo kutsua pahaksi tavaksi, hän sanoo.

Pahoista tavoista voi päästä eroon korvaamalla ne paremmilla. Voi esimerkiksi päättää, että vie kännykän toiseen huoneeseen keskittymistä vaativan tehtävän ajaksi.

Aikuisillakin on ihan samoja haasteita kuin lapsilla.

Aino-Mari Tuuri

Älylaitteiden hyödyistä ja haitoista ei ole Aron mukaan vielä tarpeeksi tutkimustietoa. Ei esimerkiksi tiedetä, miten niiden käyttäminen tai käyttämättä jättäminen vaikuttavat ihmiseen pitkällä tähtäimellä.

Jotakin kuitenkin tiedetään. Kuukauden Facebook-paaston on todettu parantavan ihmisen arkea. Kokeiluun osallistuneista valtaosa kertoi viettävänsä enemmän aikaa perheensä ja muiden läheistensä kanssa paaston aikana.

– Tutkimukset viittaavat siihen, että jos ihminen vähentää älylaitteen käyttöä, hänen hyvinvointinsa lisääntyy. Ero ei ole maata mullistava mutta kuitenkin selvä, Aro summaa.

Hän on joutunut itsekin pohtimaan suhdettaan älylaitteisiin. Aro on poistanut kännykältään esimerkiksi Facebookin, Instagramin ja Twitterin.

– Jos käytän niitä, käytän niitä vain tietokoneen selaimella. Silloin kitkaa niiden käyttämiseen on selvästi enemmän.

Älylaitteista on paljon iloa. Tyydytystä tuottavat muun muassa valokuvien jakaminen läheisten kesken, äänikirjojen kuunteleminen, yhteydenpito kaukana oleviin sukulaisiin, pelaaminen kavereiden kanssa, tiedonhaku ja uusien asioiden oppiminen.

Aino-Mari Tuuri ymmärtää iloaspektin.

– Siitä saa pitää kiinni, mutta samalla on lupa puhua ääneen digilaitteiden aiheuttamista hankaluuksista, korjaamista vaativista mekanismeista ja vaikka siitä, että digivanhemmuus on aikamoinen homma, hän sanoo.

Tuuri uskoo, että ongelmakohtien tarkastelu helpottaa seuraavia kehitysaskelia.

– On tärkeä tunnistaa, että vaikka digilaitteiden käyttö olisi ihan parasta, se voi tuntua myös rankalta, väsyttävältä ja vaativalta. Näiden kanssa sitten pitää yrittää tasapainoilla, Tuuri sanoo.

Entä miltä tulevaisuutemme älylaitteiden seurassa näyttää? Pysyykö laite pomon asemassa, vai taipuuko se työnsä tekeväksi alaiseksi?

Aro on optimistinen sen suhteen, että tulevaisuudessa laitteet auttavat meitä esimerkiksi työnteossa. Pilkahduksia paremmasta on hänen mukaansa jo näkyvissä.

– Microsoftin Vivan käyttäjältä kysytään esimerkiksi, haluaako tämä varata seuraavalle päivälle pari tuntia aikaa syvää keskittymistä varten, jolloin ei tule keskeytyksiä, Aro kertoo.

Myös Tuuri soisi, että tulevaisuuden digilaite muuttuisi vaativasta välineestä palvelevammaksi.

– Silloin se ei häiritse mitättömillä viesteillä tai myy minulle alati jotain turhuutta vaan arvostaa aikaani. Se auttaa enemmän kuin tuottaa erilaisia digikotitöitä. Nyt tämä ei vielä toimi, hän toteaa.

Digilaitteilla on Tuurin mukaan mahdollisuus luoda moniäänisempää ja parempaa maailmaa.

– Sellaisessa maailmassa me – saati lapset – emme itse ole tuotteita ja aikaamme myyvää massaa, hän sanoo.

"Huomautuksen muistaa muutaman tunnin"

Joka kolmas Teemasuomalaisen verkkokyselyyn vastanneista kertoi haluavansa vähentää älylaitteella viettämäänsä aikaa.

Suurin osa vastanneista viettää laitteella vuorokaudessa pari kolme tuntia. Valtaosa ajasta kuluu viestien vaihtoon esimerkiksi Whatsappissa tai sähköpostissa. Myös sosiaaliset mediat ja muut mediat haukkaavat suuren osan ajasta.

Lähes 40 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että heidän käyttämänsä aika älylaitteella on kohtuullinen. Joka neljäs sanoi käyttävänsä laitteita paljon mutta järkevästi. Joka kolmannelle oli joskus huomautettu siitä, että tämä viettää liikaa aikaa kännykällä. Seitsemälle prosentille huomautuksia oli sadellut usein.

Miten lukijat pitävät oman älylaitteella viettämänsä ajan kurissa?

"En mitenkään. Se kulkee mukana aina, jopa sänkyyn ja vessaan. Kirottu keksintö." Mies, 60–69 vuotta

"Kun olkapäähän alkaa sattua, pitää lopettaa." Nainen, 50–59 vuotta

"Ei oikein onnistu pidättely. Heti, kun on luppoaikaa, tulee otettua puhelin käteen. Tosin tarvitsen puhelinta myös työssäni." Mies, 40–49 vuotta

"Puoliso onneksi huomauttaa, etten kuule tai näe mitään ympärillä tapahtuvaa. Huomautuksen jälkeen muistan sen muutaman tunnin." Nainen, 60–69 vuotta

"Eniten käytän puhelinta äänikirjojen kuunteluun. Sehän on sama kuin lukisi kirjoja." Nainen, 60–69 vuotta

"Käyttö liittyy työhön tai luottamustehtäviin. Kaipaan aikaa ennen älylaitteita ja luopuisin siitä heti, jos työni ei olisi siitä kiinni." Mies, 40–49 vuotta

"Se ihmetyttää, että miksi tietokoneella työtään tekevä ei joudu puolustelemaan koneorjuuttaan samalla tavalla kuin puhelimella asiansa hoitava." Sukupuoli ei tiedossa, 50–59 vuotta

"Asun yksin, joten ketäpä se haittaa. Toisaalta koira katselee minua kysyvästi." Nainen, 50–59 vuotta

"Tiedän perheen, jossa tuli avioero kännykän vuoksi. Heillä se oli jopa ruokapöydässä mukana." Nainen, 40–49 vuotta

Sitaatit on poimittu verkkokyselyn avoimista vastauksista. Kysely oli avoinna elokuun puolivälissä, ja siihen vastasi 168 lukijaa. Suurin ikäryhmä oli 50–59-vuotiaat (joka neljäs).