Kaikissa maailman maissa käynyt Henri Mattila on päässyt peitetarinan siivin Libyaan ja pelännyt Haitissa – tuorein elämänmuutos pysäytti

Viime vuoden lopulla Mattila muutti Filippiineille.

Libyaan ei myönnetä turistiviisumeja, mutta Henri Mattila, 51, pääsi maahan muutama vuosi sitten peitetarinan turvin. Mattilan mittava matkustuslista – kaikki maailman maat – tuli täyteen Afganistanissa vuonna 2020, viikkoa ennen kuin koronaepidemia sulki maailman.

– Siinä kävi hyvä tuuri, mies toteaa Teamsin kautta tehtävässä haastattelussa Filippiineillä.

Hän muutti sinne viime vuoden lopulla, ja sittemmin elämä on muuttunut tyystin.

Aikoinaan Mattilan isä kyseli alakouluikäiseltä pojaltaan maailman pääkaupunkeja. Teini-ikäisen Mattilan huoneen seinälle kiinnitettiin suuri maailmankartta. Vanhemmat merkitsivät vähitellen pojan käymät kohteet karttaan nuppineuloilla.

– Nykyään kartta on aika hauskannäköinen, Mattila toteaa.

Häntä voinee sanoa maailmankansalaiseksi, sillä hän on asunut noin neljännesvuosisadan ympäri maailmaa. Valmistuttuaan yliopistosta hän aloitti työt Nesteellä.

– Olin lukenut kemian tekniikkaa mutta päädyin töihin talouspuolelle. Puolen vuoden kuluttua minut lähetettiin töihin Keski-Eurooppaan, josta Neste oli ostanut pari tehdasta.

Mattila teki töitä Itävallassa ja Saksassa. Elettiin aikoja, jolloin Nokia alkoi voimakkaasti kasvaa, kun taas kemianteollisuudella ei mennyt niin hyvin. Mattila pääsi monen muun kurssikaverinsa lailla töihin Nokialle ja oli pääkonttorissa pari vuotta. Sen jälkeen hän työskenteli ympäri maailmaa: Brasiliassa, Hong Kongissa, Intiassa, Etelä-Afrikassa, Arabiemiraateissa, Saudi-Arabiassa ja Microsoftilla Singaporessa.

Henri Mattila matkusti paljon työnsä puolesta mutta myös vapaa-ajalla. Hän kilpaili kahden kollegansa kanssa siitä, kenellä oli eniten käytyjä maita. Mattilan listalla oli yli sata maata mutta kaveruksista vasta kolmanneksi eniten.

Samoihin aikoihin kaksi Mattilan nuorempaa kaveria kuoli syöpään. Hän alkoi miettiä, onko tehnyt elämässään kaiken mitä haluaa tehdä.

– Olin aina pelannut varman päälle ja tehnyt paljon töitä.

Mattila päätti jäädä pois työelämästä noin kuusi vuotta sitten. Hän oli hyvätuloisena pystynyt säästämään ja sijoittanutkin rahaa, joten elämänmuutos oli mahdollinen. Hän keskittyi matkustamaan itseään kiinnostaviin maihin.

– Kun maita oli kasassa 150–160, ajattelin, että kuulostaisi hauskemmalta, jos voisi sanoa, että on käynyt kaikissa maailman maissa.

Suomen passilla matkustaminen on Mattilan mukaan sikäli helppoa, että mikään maa ei sulje suomalaisia automaattisesti ulos. Viisumeja tarvitaan paljon, eikä niiden saaminen ole aina yksinkertaista.

– Päiväntasaajan Guinea ja Eritrea ovat vaikeita. Libyaan ei myönnetä turistiviisumeja, joten sinne pääseminen vaatii kekseliäisyyttä.

Libyaan eräs matkatoimisto järjestikin taustakirjeen, niin sanotun peitetarinan.

Maahan tuleva joutuu salaisen poliisin haastatteluun.

Henri Mattila

– Sain kutsun maahan öljy- ja kauppakamarilta. Maahan tuleva joutuu salaisen poliisin haastatteluun.

Mattila oli matkustanut tuolloin parissa maassa yhdessä saksalaisen tytön kanssa.

– Tyttö vain ei osannut valehdella, ja Libyassa oli pakko osata. Pääsimme maahan, kun sanoin, että hän on assistenttini.

Libya tekikin Mattilaan vaikutuksen – mieleen ovat jääneet muun muassa upeat kahvilat ja ostoskadut, jotka Mattilan mukaan vetäisivät vertoja Milanon parhaille ostoskaduille. Colosseum-tyyppisillä raunioilla paikallinen yliopiston professori kertoi paikan historiasta.

Libyan matkan loppuun liittyi jännitystä, sillä viimeisenä päivänä seurueen turvamies sai puhelun ja käski matkustajat autoon. Kapinalliset olivat tehneet ohjusiskun lentokentälle. Turvamies sai kuitenkin järjestettyä matkustajille lennon toisesta kaupungista.

– En yleensä äidille näitä kerro, mutta hän oli nähnyt uutiset Suomessa. Hän on stressannut matkoistani enemmän kuin minä.

Äidin koti Porissa on ollut ajoittain Mattilan tukikohta matkustamisten välillä. Äiti puolestaan käy Mattilan luona kaksi kolme kertaa vuodessa.

Somalimaahan Mattila matkusti ilman viisumia, koska oli lukenut monilta nettisivuilta, että suomalainen saa viisumin perillä. Lentokentällä passin tarkastanut virkailija kuitenkin totesi, että näin ei enää ole.

– Kun kysyin, olisiko mitään tehtävissä, mies käveli toiseen huoneeseen. Viisi minuuttia myöhemmin hän palasi valkoisen lapun kanssa ja sanoi, että voit mennä tupakalle ulos ja jättää passin tänne. Vastasin etten polta. Hän toisti, että meillä ei ole tupakkahuonetta, pitää polttaa ulkona. Sanoin, että haluaisin viettää täällä pari päivää. Siihen hän totesi, että ”no, menet kauas tupakalle”.

Mattila lähti ja vietti passitta kaksi päivää Hargeisassa, hotellissakin. Lentokentällä hän sai passinsa takaisin.

– Euroopassa tällainen ei ihan onnistuisi.

Mattila ei kaipaa kovin moneen maahan takaisin, esimerkiksi Karibiasta ja Keski-Afrikan maista hän ei innostunut.

– Haitista en pitänyt. En yleensä pelkää missään, mutta siellä oli levotonta. Kadulla kävellessä tuntui epämiellyttävältä.

Pohjois-Koreassa Mattila voisi käydä uudestaan.

– En harrasta usein seuramatkoja, mutta pekingiläisen matkatoimiston järjestämä matka oli helppo. Vastassa oli kaksi opasta, jotka kulkivat mukana ja hoitivat kaiken. Sotilaita ei saanut kuvata, mutta muuten nähtävää oli paljon.

Iraniinkin Mattila voisi palata, sillä se on yksi hänen lempimaistaan. Siellä hän asui tuttavaperheensä luona.

– Porukka on siellä tosi vieraanvaraista.

Meillä voi olla ennakkoluuloja monista maista, mutta tuntemattomatkin ihmiset ovat olleet valmiita auttamaan.

Henri Mattila

Matkustaminen ympäri maailman on opettanut, että vaikka on erilaisia kulttuureja, uskontoja ja tapoja, ihmiset ovat lopulta melko samanlaisia.

– Samat huolet ja ilot meillä on. Meillä voi olla ennakkoluuloja monista maista, mutta tuntemattomatkin ihmiset ovat olleet valmiita auttamaan. Omalla käyttäytymisellään voi vaikuttaa asioiden kulkuun.

Henri Mattila on tehnyt suurimman osan matkoistaan lentäen, vaikka kokemusta on esimerkiksi jokilaivastakin.

– Totuin työelämässä lentämiseen. En ole todellinen seikkailija. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen.

Hiilijalanjälkeään Mattila ei ole pohtinut.

– En omista autoa. Jos teen ilmastoasioissa huonoja tekoja, yritän muilla elämän osa-alueilla tehdä hyvää, esimerkiksi auttaa muita.

Mattila ei osaa sanoa hintaa matkoilleen, sillä hän matkusti ja majoittui paljon työuransa aikana kertyneillä lento- ja hotellipisteillä ja oli tehnyt osan matkoistaan jo työaikana.

Kun matkalista tuli täyteen ja korona iski, Mattila muutti pariksi vuodeksi äitinsä luo Poriin ja tapasi sukulaisiaan. Sitten maailma kutsui taas. Filippiineillä elämä muuttui suuresti vuoden alussa, kun hänestä tuli yksinhuoltajaisä.

– Adoptoin 14- ja 15-vuotiaat veljekset. Olen opetellut pyykkäämään kouluvaatteita ja tenttamaan matikanläksyjä.

Pojat olivat tuttuja ja päätyivät Mattilalle vanhempiensa muuttuneen elämäntilanteen vuoksi.

– Olen tähän asti pitänyt huolta vain itsestäni. Nyt on muitakin.

Matkustaminenkaan ei ole jäänyt. Poikien kanssa Mattila on reissannut Filippiineillä. Nomadmania-verkkosivustolle kirjataan jo seuraavaa tasoa eli käydään läpi pienempiä alueita.

– Olen kiertänyt Egyptiä, Malesian saaria ja Filippiinejä.

Mitä Mattila toisi maailmalta Suomeen?

– Joustavuutta ja talonpoikaisjärkeä. Sääntöviidakko on älytön. Suomessa ollaan vähän liian kilttejä.

193

YK:n jäsenvaltioita on 193.